Kaleva palautti maailman raiteilleen
JANNE-PEKKA MANNINEN
”Kaleva on ollut minun elämässä lapsesta saakka. Ennen koulua opettelin tavaamaan sanan Kaleva (Eva Aleva Kaleva). Lapsuusaikaan ei ollut lastenkirjoja (olen 78v).
Kouluun päästyä luin Kalevaa.”
Syyskuun alkupuolella vietimme Kalevan päivää, ja sen kunniaksi pyysimme lukijoitamme kertomaan suhteestaan lehteen. Saimme kymmeniä vastauksia sähköpostitse, verkkosivujemme kautta sekä erityisen ilahduttavasti kirjeitse.
Kalevan lukijat ovat intohimoisia, kriittisiä ja aktiivisia, minkä näemme joka päivä satojen lukijakommenttien muodossa. Se kertoo siitä, että oma lehti on tärkeä. Päivittäin saamme niin kiitosta kuin arvosteluakin jutuista, joiden käsittelyssä olemme onnistuneet, tai jotka olisimme voineet tehdä paremmin.
Minä ja Kaleva -kampanja oli tilaisuus – niin lehden tekijöille kuin lukijoille – pohtia tätä suhdetta pidemmän aikavälin, jopa ihmiselämän mittaisen ajanjakson näkökulmasta.
Useat lukijat kertoivat oppineensa lukemaan Kalevan avulla ja muistot olivat usein aika humoristisia. 85-vuotias Aili Koistinen esimerkiksi kirjoitti lapsuudestaan, jolloin hänen kotonaan ”ei ollut muuta lukemista kuin Raamattu ja Kaleva ja molemmat fraktuura-tekstillä painettuja”.
Koistinen muistelee olleensa neljä- tai viisivuotias ja lueskelleensa Kalevan otsikoita:
”Osuipa silmiini sellainen otsikko, että piti huutaa äitiä avuksi tulkitsemaan, mitä se tarkoittaa.
– Äiti, miksi täällä lukkee että jatkuu tissisota?
– Ei siellä varmaan niin oo.
– Varmasti on, tuu vaikka kattomaan.
Äiti tuli ja sanoi että se on sissisota. Se ensimmäinen s-kirjain kun oli sellainen pitkä, joka muistutti t-kirjainta.”
”Elämässä tuli aika, kun leipä piti tienata länsinaapurista. Olipa hyvä kun töistä tultua kotona oli Kaleva. Haihtui vähän Suomen ikävä ja sai lukea kotimaan uutisia.”
Lukijoille melkein yhtä tärkeä asia kuin lehden sisältö on sen jakelu, se, että lehti kolahtaa laatikkoon ajallaan. Joskus yllätys on iloinen: Mirja T. muistaa erään kerran, kun jo kello 23.30 luukusta putosi seuraavan päivän lehti: ”Kaleva on aikaansa edellä!”
Maija H. puolestaan muistaa toisenlaisen kokemuksen. Hän soitti kerran 1980-luvulla puoli seitsemän aikaan ärtyneenä Kalevaan, kun lehti ei ollut vieläkään tullut luukusta.
Langan toisesta päästä vastasi uninen ääni, jolta lukijamme tivasi ärtyneenä, miksi lehti ole vielä tullut.
”Sitä teidän pitäisi kysyä KALEVASTA”, kuului vielä ärtyneempi vastaus, ja Maija ymmärsi soittaneensa väärään numeroon.
”Voi että minua hävetti: olinkin herättänyt tämän onnettoman, jolla sattui olemaan melkein sama numero kuin Kalevalla!”
Jakelusta kokemuksia kuulimme paitsi tilaajalta, myös jakelijoilta. Entinen mopolähetti kertoi työstään, johon vuonna 1973–1974 kuului vedosten vieminen tarkistettavaksi sekä myös Kalevan vieminen asiakkaille, joille sitä ei aamulla ollut syystä tai toisesta tullut.
”Muistan kerran kun mun popo meni rikki, no pyörällä Toppilaan yhtä lehteä viemään. Tuntui aika turhauttavalta, tommosen takia, mutta näin se asia hoidettiin silloin. Oli hyviäkin hetkiä, kun Merialille vei vedosta, sai aina karkkia”, kirjoittaa pekka-A.
Mikko Jämsä muisteli myös omia jakaja-aikojaan. Työ vaati omistautumista ja oli noustava heti kellon soitua, vaikka ei olisi jaksanutkaan. Mutta ei se niin kurjaa ollut: ”Varsinkin kesäöinä nautin ulkona kulkemisesta, eikä se hassumpaa ollut muulloinkaan.”
Tarkkuutta piti silti olla. ”Kerran hukkasin jakelulistani ja jatkoin muistinvarassa kierroksen loppuun. Huomautuksia ei tullut. Seuraavana yönä löysin listan nastalla kiinnitettynä eräästä ovesta. Olin pudottanut sen Kalevan mukana luukusta”, Jämsä muistelee.
Eräänä kesäyönä juhannuksen alla Jämsä osui keskelle juhlintaa, johon Kalevan jakajakin kutsuttiin mukaan. ”Jotakin grillituotteita söin ja juodakin olisin saanut.”
Lukija Helvi P. kertoi oman muistonsa lehdenjakajaan liittyen. 1950-luvulla Helvi asui ”Kuparilammilla, joksi aluetta kutsuttiin pitkään, ennen kuin Myllyoja-nimi tuli käyttöön.”
Helvi P:n äidillä oli tapana antaa joka joulu lehdenjakajalle kahvipaketti kiitokseksi vuodesta. Kahvipaketti roikkui ovenrivasta jakajaa odottamassa, ja ”joka joulun jälkeen tämä lehdenjakajarouva kirjoitti kiitoskortin äidilleni”.
”Kalevasta voi lukea säästä, TV-ohjelmat esitellään ja kaikki mikä kiinnostaa. Muuan vuosi sitten, Kaleva kutistui pienemmäksi, niin minäkin, keittiötuoli on hyvä apu, kun keittiössä kaapit tullu niin korkeiksi. Ikä sen tekee.”
Kalevasta on luettu pienet ja suuret uutiset. ”Lehti toi maailman syrjäkylän pirttiin: Armi Kuusela, Korean sota, Kekkonen, olympialaiset – mutta sitten: suurlakko. ”Kun edes lehti tulis?” Tuli se lopulta, palautti maailman raiteilleen”, kirjoittaa Marketta F.
Moni yhdistää lehden lukemisen kiirettömään sunnuntaihetkeen. Lehti on luettu yksi perheenjäsen kerrallaan tai jaettu yhdessä aamiaispöydässä. Nykyisin lehteä luetaan myös virtuaaliyhteisön kanssa kännyköillä ja tietokoneilla ja tableteilla, mutta uutisten herättämien ajatusten jakaminen omien läheisten kanssa on yhä tärkeää.
Kalevaa on tehty yli sadan vuoden ajan jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Yhtä kiinnostavat Oulun tapahtumat, toista Jarin pilapiirrokset, kolmas ratkoo sudokua.
Meitä Kalevan tekijöitä varoitellaan klikkausjournalismiin sortumisesta ja moititaan asiavirheistä. Toiset puolestaan kiittävät meitä hyvästä linjasta ja toivovat Kalevan näyttävän esimerkkiä siitä, miten asioista kerrotaan.
On ilo kuulla, millaisena lukijamme ovat kokeneet Kalevan näiden vuosikymmenten aikoina – tulevaisuudesta puhumattakaan.
Eräs lukijamme toivoi jatkossa juttuja tavallisesta elämästä.
Kerromme varmasti siitäkin.
”Joka vuosi Kaleva muistaa seinäkalenterilla. Se on erittäin tärkeä, kun muisti takertelee. Voi kirjoittaa asiat kalenteriin ja kaikki sujuu. Kiitos Kalevalle sunnuntaisin poisnukkuneiden muistovärssyt, on kuin lukisi runoja. Oletan, että aikanani minunkin nimen alla on jokin kaunis muistokirjoitus. Terveisin nim. merk. Ei päivääkään ilman Kalevaa”
Jutun kohotetut sitaatit ovat peräisin 19.9.2017 Kalevalle päivätystä kirjeestä.
Minä ja Kaleva -kampanjassa palkittiin yksi kirjoittaja Kalevan tilauksella ja neljä kirjoittajaa tuotepalkinnoilla. Voittajille on ilmoitettu asiasta.
Artikkelin lähde Kaleva 29.10.2017.