Aaveita omasta takaa
kummitustarinoiden taustoja tutkiessaan.
Timo Myllykoski
Raahe
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriasta löytyy vahva vastaisku Suomeenkin rantautuneelle amerikkalaisten Halloweenille. Raahelainen kuvataiteen lehtori Aki Pulkkanen, 40, sanoo, että jopa satojen vuosien taakse ulottuva maakunnan oma kummitusperinne antaa paljon enemmän kuin Halloween-hömppä.
– Meillä on juurevaa oman alueen kummitusperinnettä niin vahvasti, että se on nyt viimeistään nostettava esille, hän toteaa.
Käytännössä Pulkkanen on jo nostanut alueen kummitusperinteen esille kirjoittamalla kirjan Gunilla ja kummat kertomukset. Se pitää sisällään yli sata arkistoista ja kertojilta kerättyä kummitustarinaa Raahesta, Oulusta ja maakunnan muista kolkista.
– Vaikka tarinat on nyt kirjoitettu, toivon, että ne lähtevät vielä eteenpäin ja elävät kansan suussa. Kansanperinteessähän on keskeistä, että kuulijan oma mielikuvitus ruokkii tarinaa, ja siihen tulee oma väritys ja painotus, kun hän kertoo sitä taas eteenpäin.
Hyvä kummitustarina kantaa sukupolvesta toiseen. Aki Pulkkasen mielestä kummitustarinat ovat myös mielenkiintoinen tapa tutustua kulttuurihistoriaan.
– Työssäni haluan kasvattaa oppilaita juurevuuteen, ja nämä kummitustarinat ovat historiallisia ja kansatieteellisiä, koska niihin on etsitty juuret jostakin.
Hän kertoo lähestyneensä maakunnan kummitustarinoita harrastajakansatieteilijän näkökulmasta. Kirjaa varten Pulkkanen vietti aikaa Raahen pääkirjaston kotiseutuhuoneessa ja kävi läpi vanhoja lehtitietoja sekä muita aikalaislähteitä löytääkseen tarinoille juuria.
Tutkimustyö on ollut palkitsevaa ja kummituskirjailijan mukaan parhaimmillaan hiuksia nostattavaa.
– Tarinoiden taustalle löytyi faktatietoja ja hurjia oivalluksia. Olin esimerkiksi kuullut puheita, että Raahessa Brahenkatu 2:ssa kummittelee Heikku eli Henrik Sovelius. Sitten yhtäkkiä kirjaston kotiseutuhuoneen arkistosta löytyi tieto, että Heikun talon kummituksesta oli puhuttu jo 1910-luvulla. Se vahvisti niitä juttuja, mitä olin jo aikaisemmin kuullut.
Kirjan lähtökohtana ovat kummituskirjailijan oman Anna-Liisa-mummun kertomat tarinat. Jo 20 vuotta sitten Aki Pulkkanen nauhoitti mummunsa tarinoita talteen.
– Hienoa on se, että minun Oulussa asunut mummuni kertoi tapahtumia, jotka olivat tapahtuneet hänen mummolleen eli Jänttiskälle, joka myös asui Oulussa ja kulki Åströmin nahkatehtaalla töissä. Siellä on siis useita sellaisia tarinoita, jotka ovat tapahtuneet suvussa jo aikaisemmin, ja kirjassa olevat Ouluun liittyvät tarinat on napattu suoraan mummun jutuista.
Pulkkanen muistuttaa, että kolmen sukupolven taakse meneviä sukuhistorioita pidetään yleensä yhtä luotettavina kuin legendoja.
– Niihin ei siis voi luottaa, mutta niissä on urbaania legendaa ja toisaalta myös kansanperinnettä. Ja kas kummaa, kun aloin tutkia kummitusjuttuja laajemmin, niin huomasin niillä oleva todella pitkät juuret ja tarinoiden kiehtoneen ihmisiä kautta aikojen.
Kummitustarinoiden tueksi Gunilla ja kummat kertomukset -kirjassa on faktaosioita, joissa kerrotaan tosiasioita tarinoiden taustalta.
– On hyvä tietää faktaa esimerkiksi isovihasta. Silloin ymmärtää muun muassa sen, miksi aarnivalkeat palavat siellä sun täällä.
Fakta
Kummituskirjailija Pulkkanen
Aki Pulkkanen on syntynyt 1977 Raahessa.
Taiteen maisteri, Raahen lukion kuvataiteen lehtori.
Naimisissa, neljä lasta.
Kotiseutuyhdistys Raahe-seura ry:n puheenjohtaja.
Kirjoittanut ja kuvittanut lokakuussa 2017 ilmestyvän kirjan Gunilla ja kummat kertomukset. Sai kirjan toteuttamiseen Alfred Kordelinin säätiön Raahen 350-vuotisjuhlarahaston apurahan.
Kummituksia ja kulttuurihistoriaa -kirjastovierailut 18.10. kello 18 Oulun pääkirjastossa, 2.11. kello 18 Ylivieskan kaupunginkirjastossa ja 7.11. kello 18 Raahen kaupunginkirjastossa.
”Kummituskirjailija on mun lapsuuden unelma, joka on nyt toteutunut. Toinen unelma-ammatti lapsena oli puutarhuri.”
Aki Pulkkanen
Artikkelin lähde Kaleva 13.10.2017.