Tuulentaittaja tuo hyvän tuulen

Lauri Hirvosen kuvakirjasta tehty esitys kertoo Eeli-pojasta, jonka isoin unelma on leijan lennättäminen.

Lastenteatteria

Tuulentaittaja-työryhmä ja Akseli Klonk: Tuulentaittaja. Lauri Hirvosen kuvakirjan pohjalta dramatisoineet Anu Enqvist ja Sirpa Grip. Ohjaus Anu Enqvist. Musiikki Heimo Pietiläinen. Lavastus Heidi Kesti. Puvustus Tarja Pekkala. Näyttämöllä Sirpa Grip. Kantaesitys 1.10. Valvenäyttämö, Oulu.

Lasten kuvakirjat kiteyttävät usein minimaaliseen sivumittaan ihmisen tuhdeimmat tarpeet ja uljaimmat unelmat niin sympaattisesti, että sydämeen sattuu.

Samaan eivät aina pysty edes romaanijärkäleet.

Lastenkirjan kirjoittaminen vaatii kiteyttämisen ja keskittämisen taitoa, syvälle näkemistä, olennaisen löytämistä, ja kykyä sanoa se tiiviisti. Paljon voi silti jättää rivien väliin. Kyllä iso lukija ja pieni kuulija ne sanojen takana tursuavat tunteet sieltä aistii ja tunnistaa.

Oululaisen Lauri Hirvosen neljäs kuvakirja Tuulentaittaja (2015) kertoo Eeli-pojasta, jonka isoin unelma on leijan lennättäminen.

Työryhmä Anu Enqvist ja Sirpa Grip kiidättää Tuulentaittajan näyttämölle kirjailijan kotikaupungissa. Kaksikko tekee sen niin iloisesti ja värikkäästi, että esitys tuo hyvän tuulen.

Tietenkään kyse ei ole vain leijoista, vaan alaotsikkona voisi olla Zen ja leijalla lennättämisen taito.

Kun kevätjuhlan aika koittaa ja leijan voi ottaa esiin huoneen katosta, Eeli joutuu käymään läpi kärsivällisyyden kasvattamisen ja pelosta vapautumisen prosessit.

Eelin täytyy voittaa itsensä.

Lastenkirjailija-kuvittaja Lauri Hirvosella on kyky päästä sisään pienten mieleen. Hän kunnioittaa lasten ajattelukykyä. Samalla Hirvonen kuulostelee lasten logiikan ja aikuisten rationalismin välistä vaaleanpunaista kohinaa. Isot saattavat puhua järkeä pienten ohi, eivätkä he silloin – pienten mielestä – osu ytimeen vaan höpöttävät ”MAUta” ja ”HAUta”.

Näyttelijä Sirpa Grip esittää Eeliä ja kaikki muutkin roolit. Äiti ja isä ovat kaksi neulepipoa, jotka replikoivat milloin lenkkitossun, milloin minisuksen kärjestä.

Lapsi saa teatterin maailmassa ikään kuin valtaa omiin aikuisiinsa.

Sekös on yleisön mielestä hauskaa. Samoin kuin se, että isoveli on henkilöity takapuolella.

Syysmyrsky riepottaa kirjavat lehdet puista ja repisi varmaan Eelin leijankin. Heidi Kestin jännittävä lavastus ja Tarja Pekkalan puvustus tarjoavat värikylvyn syksyn synkistämille.

Heidi Kestin lavastus ottaa leikin ja lapsuuden kerrostumat kekseliäästi mukaan. Hänen design-valaisimessaan riippuu lasten puruleluja, kakkumuotteja ja muovilapioita. Pyöreät väripallot lattialla muistuttavat Twister-pelimattoa.

Tervemenoa Havinamäen huipulle, minne tuottelias kirjailija ja teatterintekijät rakentavat impression kevätjuhlasta.

Eeva Kauppinen

FAKTA

Kriitikko kiteyttää

Totta toinen puoli: Eeli pelkää, että tuuli tempaisee hänet leijoineen mukaansa ja heittää kuusen latvaan. Se ei ole aivan fiktiota. Leijaseurakin varoittaa, että tuulenpuuskan veto voi yllättää lapsen voimallaan.

Arvokasta: Akseli Klonk poimii esiin oululaista (lasten)kirjallisuutta: Taruliisa ja Elina Warstan Punainen pallo ja Essi Kummun Puhelias Elias saavat seuraa Lauri Hirvosesta, jolta ilmestyy seuraavaksi lastenromaani Nasta ja Turbo Neliveto.

Eeli-poika (Sirpa Grip) ja Tuulentaittaja tuovat väriä, iloa ja kannustusta elämään. ”Vaatii rohkeutta tunnustaa, ettei ole rohkea”, oululaisen lastenkirjailijan Lauri Hirvosen kirja ja siitä tehty näytelmä opettavat.

Artikkelin lähde Kaleva 03.10.2016.