Tuiran kasvatti tähyää kohti unelmien ammattia
Diana Tenkorang sai kipinän näyttelemiseen Oulun Ihana Panama -lastenteatteri-esityksestä.
Anssi JunttoDiana Tenkorangin ensimmäiset elokuvateatterielämykset olivat Starista kotikulmilta Tuirasta. Lukioaikoina Tenkorang pyöri kavereittensa kanssa enemmän keskustassa ja kävi leffassa Finnkino Plazassa. Nyt hänen ensimmäistä roolityötään valkokankaalla esitetään molemmissa teattereissa.
Tenkorang oli 6-vuotias muutettuaan äitinsä kanssa Ghanasta Ouluun vuonna 1995. Hänen isänsä oli anonut turvapaikkaa Suomesta jo aiemmin.
– Kun seuraavana vuonna muutimme Tuiraan, ystävystyin muutaman luokkakaverin kanssa. Se oli älyttömän kivaa. Kävin Tuiran ala-astetta, ja asuimme ihan koulun lähellä, Tenkorang muistelee.
– Pari vuotta myöhemmin menimme musiikkiluokalle samalla kaveriporukalla.
Musiikkiluokalla Tenkorang soitti kontrabassoa ja esiintyi paljon. Hän oli mukana muun muassa Pienet sydämet -musiikkiteatteriteoksessa Oulun kaupunginteatterissa. Samassa paikassa nähty lastenteatteriesitys Ihana Panama puolestaan oli yksi keskeinen syy näyttelemisestä innostumiseen.
Oulun lyseon lukiossa Tenkorang pähkäili eri uravaihtoehtojen kanssa. Potentiaaliset ammatit vaihtuivat kausittain, mutta näytteleminen ei koskaan lakannut kiinnostamasta. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän lähti Helsinkiin opiskelemaan merkonomiksi.
– Yksi niistä lapsuudenkavereistani oli myös muuttanut Helsinkiin ja päässyt yliopistoon. Kerran kahvilla ollessamme meillä tuli puheeksi, että mihinkäs ne minun näyttelijähaaveeni jäivät. Hänen rohkaisemana tajusin, että otetaanpa uusiksi.
Tenkorang selvitti saman tien, mitä näyttelijänä työskenteleminen edellytti, ja millaista koulutusta siihen saattoi hankkia. Merkonomiopinnot saivat jäädä, kun ovi Teatterikorkeakouluun aukesi kolmannella yrittämällä. Nyt opintoja on takana jo neljä vuotta.
– Olen tykännyt olla siellä. Olen saanut sieltä paljon enemmän kuin ajattelin, Tenkorang kertoo.
– Tiesin, että Teatterikorkeakoulussa opiskellaan näyttelijän työn lisäksi laulua ja tanssia, mutta se yllätti minut, miten ainutlaatuisia kursseja siellä on tarjolla, ja millaisia keskusteluja siellä käydään omasta näyttelijyydestä, taiteesta ja koko yhteiskunnasta.
Yhtä lailla Antti J. Jokisen Pahan kukat -elokuvan tekeminen on opettanut Tenkorangille yhtä sun toista näyttelemisestä.
– Teatteri- ja kameranäyttelemisen välillä ei loppujen lopuksi edes ole niin suurta eroa kuin olin ajatellut. Erot ovat enemmänkin sellaisia teknisiä juttuja. Molemmissa ajatuksena on kertoa tarina.
Pahan kukat on rankka arkielämän kuvaus tämän päivän Suomesta. Tenkorang pitää lopputulosta onnistuneena.
– Ikävämpi puoli on se, kuinka kipeästi leffa osuu juuri tähän aikaan, hän toteaa.
Suomi on muuttunut siitä, kun Tenkorang tuli maahan 20 vuotta sitten. Esimerkiksi mielipiteitä tuodaan esille aivan eri tavalla.
– Asioita pystyy sanomaan röyhkeämmin. Enää ei ainoastaan sanojen tasolla anonyymisti kirjoitella jossakin, vaan nyt ruvetaan siirtymään tekoihin. Ja se on pelottavaa, hän sanoo.
– En tiedä, olenko ihan vielä sisäistänyt sitä, koska olen elänyt niin turvallista elämää. Harvemmin olen kohdannut mitään. Ja jos olen, se on ollut huutelua joltain känniseltä.
– Kuulun niihin onnekkaisiin, jotka ovat saaneet kasvaa taiteen parissa, ja joita on aina kodin ulkopuolellakin kannustettu niin opiskelun kuin työnkin suhteen. Kaikilla nuorilla näin ei ole.
Fakta
Syntynyt Koforiduassa Ghanassa, varttunut Oulussa, asuu Helsingissä.
Opiskelee Teatterikorkeakoulussa viidettä vuotta.
Opiskellut myös Helmi Liiketalousopistossa Helsingissä.
Kameratyöt: Hanna Maylettin lyhytelokuva First World Problems (2014) ja Antti J. Jokisen pitkä elokuva Pahan kukat (2016).
Suosikkinäyttelijä: Viola Davis.
Artikkelin lähde Kaleva 01.10.2016.