Teatteri kouli asennetta

JP Leppäluoto pystyi heittäytymään Tampereella kokoaikaiseksi ammattimuusikoksi.

Timo Myllykoski

Muusikko JP Leppäluoto osaa nauraa nykyään myös itselleen. Aina näin ei ole ollut.

Työskentely musiikkiteatterissa on muokannut alkuvuodesta 2014 töiden perässä Raahesta Tampereelle muuttanutta Leppäluotoa ihmisenä. Suurin muutos on tapahtunut miehen yleisessä asenteessa elämää kohtaan.

– Ei tämä elämä niin vakavaa olekaan. Se, että uskaltaa vapautua ja heittäytyä tilanteisiin, on aivan äärettömän kasvattavaa.

Musikaalirooleja Leppäluodolle on kertynyt tähän mennessä puolenkymmentä. Sopeutuminen musiikkiteatterin maailmaan oli bändikuvioissa aiemmin touhunneelle rockmiehelle alkuun vaikeaa. Se oli sitä nimenomaan henkisellä tasolla.

– Hevimetallipuritaanin elämää viettäneenä tuli aikoinaan kuljettua hyvin pitkälle laput silmillä, kun kuvitteli vain oman tekemisen olevan ainoaa oikeaa. Hommaa vietiin eteenpäin hurjalla murjottamisen määrällä ja ajateltiin, että kaikki muu on paskaa. Siinä otti itsensä hyvin vakavasti, vaikka olisi ollut varaa nauraakin.

Työpaikan ohella teatterista tulikin JP Leppäluodolle kasvun paikka. Hän sanoo, että on oppinut hölläämään itsensä suhteen.

– Teatterissa joutuu väkipakolla vähän naureskelemaan itselleen. Olen ottanut sen kasvamisen kantilta, ja oppinut sitä kautta myös nauttimaan tästä hommasta. Haluan ehdottomasti tehdä jatkossakin musiikkiteatteria.

Leppäluoto myöntää, että ei olisi vielä jokunen vuosi sitten uskonut olevansa joskus peruukki päässä teatterilavalla esittämässä Popedan Pate Mustajärveä. Sitä hän nyt tekee Autiotalossa-rockmusikaalissa.

– Kaikista kovin koulu oli Ihan Tuuliajolla -musikaali, kun vedettiin Juice Leskinen -kalju päähän ja laulettiin Syksyn säveltä. Silloin tuli peiliin katsoessa mietittyä, että ohhoh.

Muuttoaan Tampereelle JP Leppäluoto ei ole joutunut katumaan. Se muutti aiemmin Raahessa päivätöiden ohella musiikkia harrastaneen miehen työkuviot totaalisesti.

– Musiikin tekemisen suhteen tilanne mullistui ihan täysin. Yhtäkkiä olikin tavallaan kaikki tyypit ja keikkapaikat käytettävissä, ja musiikkia pystyi tekemään vakavasti ottaen ihan työnä.

Tajuttuaan tilanteen Leppäluoto myöntää miettineensä, että tuliko lähtöpäätös tehtyä jopa liian myöhään.

– Olen kuitenkin ajatellut, että nyt aika oli kypsä. Bändihommat ovat kuitenkin olleet minulle tietyssä elämänvaiheessa kaikki kaikessa, ja niihin on halunnut panostaa sen aikansa, mitä niitä on ollut. Tämä on ollut tavallaan vain luonnollista siirtymää.

Teatteritöiden lisäksi Leppäluoto tekee keikkoja trubaduurina, duona kitaristi Erik Valkaman kanssa, sekä Valkaman, rumpali Jani Auvisen ja basisti Jaan Wessmanin muodostaman bändin kanssa. Samaisen bändin kanssa hän valmistelee myös ensimmäistä soololevyään Universal Musicille.

– Minulla on vuosikausien ajalta materiaalia, jolle en ollut keksinyt minkäänlaista käyttötarkoitusta, kunnes tuottaja Okko Laru alkoi ehdotella, että alkaisin tehdä omaa musiikkia. Myös levy-yhtiöltä tuli vähän samanlainen pyyntö.

JP Leppäluodon ensimmäisen suomenkielisen soolosinglen on määrä ilmestyä lokakuun aikana.

Fakta

Juha-Pekka Leppäluoto

Syntynyt 15.11.1974 Raahessa. Asuu Tampereella.

Työskentelee freelancer-muusikkona.

Vaikuttanyt yhtyeissä Charon, Poisonblack, Northern Kings ja Harmaja. Vakiojäsen Raskasta Joulua -kiertueilla ja -levyillä.

Sävelsi musiikin Raahen Teat-
terissa 2011 esitettyyn Minna Canthin Anna Liisa -näytelmään.

Esiintynyt musikaaleissa 1827 Infernal Musical (Turun Nuori Teatteri, 2011), Queen - Champios (Musiikkiteatteri Palatsi, 2013), Ihan Tuuliajolla (Musiikkiteatteri Palatsi, 2014), Me and My Bodyguard (Musiikkiteatteri Palatsi, 2014), Club 27 (Aleksanterin teatteri, 2015), Autiotalossa (Musiikkiteatteri Palatsi, 2016).

Harrastaa alamäkilautailua ja lumilautailua.

Esiintyy Autiotalossa-rockmusikaalissa 28.10. Raahessa ja 29.10. Oulussa. Raskasta Joulua -kiertuekokoonpanossa Oulussa 27.11., Raahessa 29.11. ja Ylivieskassa 30.11.

JP Leppäluoto ei ole vielä oppinut mieltämään kokoaikaisena muusikkona olemista työksi. – Se ei vain tunnu työltä. Haluaisin, että se tuntuisi siltä edes pikkuisen enemmän. Minulla on puoliksi huono omatunto, kun arki pyörii ympärillä ja itse vain ihmettelee, hän sanoo.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 10.10.2016.