Sanat purkkiin ja hölskytys
Runo-Kaarina -palkinnon saaneella Riikka Ulannolla on kova hinku päästä eteenpäin kirjoittajana.
Anna KilponenRiikka Ulanto kulkee tottunein askelin Oulun kaupunginkirjaston runohyllyn luokse. Runoutta hän on lukenut jo yläasteikäisestä lähtien löydettyään Eeva-Liisa Mannerin tuotannon.
– Mannerin tekstien kirkkaus ja selkeys johdattivat minut muiden kotimaisten suurten runoilijoiden, kuten Pentti Saarikosken pariin. Liimasin seinälle lappusia, joissa oli sitaatteja runoista, Ulanto kertoo.
Hän on kirjoittanut runoja itsekin jo parikymppisestä lähtien. Nyt torniolaislähtöistä Ulantoa voi jo tituleerata esikoiskirjailijaksi, sillä hänen ensimmäisen runokokoelmansa,
Teoksen nimi kuvastaa runojen hieman irrallista luonnetta. Palkintoraati luonnehti Ulannon runoja ”kielelliseksi seikkailuksi”.
– Minulla ei ollut hirveästi aikaa työstää ja kypsytellä sitä voittoni jälkeen. Mietimme runojen järjestystä ja rakennetta, mutta kokoelmassa ei esimerkiksi ole eri osastoja. Teoksessa on maisemakuvaa, erilaisia listoja, lehti-ilmoituksia, etsintäkuulutuksia. Niiden ainoat yhdistävät tekijät ovat kuvasto ja muoto.
Ulannon mukaan teoksen runot ovat helposti lähestyttäviä, lyhyitä ja yksinkertaisia, joten ne eivät vaadi esimerkiksi nykyrunouden tuntemusta.
Harjoittelun tärkeys korostuu usein Ulannon puheessa. Hän kirjoittaa joka päivä, eikä voi ymmärtää kollegoitaan, jotka pitävät taukoja kirjoittamisessaan, mutta kehittyvät silti. Hän on koulutukseltaan muusikko ja soittanut muun muassa Kemin kaupunginorkesterissa selloa 1990-luvun lopulla. Treenaamisen rutiinit kumpuavatkin osittain muusikkoajoilta.
– Joka päivä kirjoitan tietyn liuskamäärän. Ensin kirjoitan tajunnanvirtaa eli sanamassaa, sitten keskityn muihin keskeneräisiin teksteihin. Koska muusikot treenaavat, minunkin on pakko treenata kirjoittamista samalla lailla ja tehdä sormiharjoituksia.
Vaikka musiikki ei ole enää Riikka Ulannon leipäpuu, on se vahvasti läsnä hänen elämässään. Vedelmiä-kokoelmassa se näkyy runokuvissa ja jonkin verran myös viittauksissa.
Kollaasit, typografiset kokeilut ja sanoilla leikittely ovat Ulannon mieleen.
– Vedelmiä on nimensä mukaisesti vedetty sanamassasta. Teen hirvittämät määrät hukkatekstiä, massaa, josta saattaa joskus löytyä idea, säe tai pieni tekstikokonaisuus.
Tajunnanvirtatekniikalla syntyneestä tekstimassasta hän poimii sanoja, tulostaa listoja ja sanaliuskoja, jotka hän pistää purkkiin ja hölskyttää. Ulanto arpoo sanamassasta säkeitä ja sanoja.
– En ole muuraaja tai pala palalta kirjoittava analysoija, vaan pikemminkin suoltaja.
Suoltaminen ei kuitenkaan sulje pois kriittisyyttä omia tekstejä kohtaan.
– Monesti kirjoittaessa tuntuu, että nyt syntyy loistavaa tekstiä. Kun katson tekstiä parin kuukauden päästä, olen usein liiankin kriittinen sitä kohtaan. Vasta kun siihen palaa vuosien päästä, näkee aidosti, mihin suuntaan sitä pitäisi kuljettaa. Siksi on hyvä, että tekstejä on aina muhimassa.
Runojen ohella Riikka Ulannon pöytälaatikosta löytyy proosaa: novelleja ja romaanien aihioita. Hän haluaa kehittyä kirjoittajana. Tällä hetkellä häntä kiinnostavat proosarunon mahdollisuudet.
– Erilaiset kokeilut eivät mene ikinä hukkaan. Olen lingonnut tekstejäni useampaankin kilpailuun. Minulla on hirveä himo päästä kirjoittajana eteenpäin. Kilpailut ja tekstien lähettäminen kustantamoille ovat tärkeitä mittareita. Pitää olla jokin etappi ja kynnys, jotta tietäisin, olenko tehnyt parempaa jälkeä kuin aiemmin.
fakta
Asuu Oulun Tuirassa.
Perheessä kuusi- ja yhdeksänvuotiaat lapset.
Opiskelee kirjallisuustiedettä Oulun yliopistossa. Valmistunut muusikoksi Keski-Pohjanmaan konservatoriosta vuonna 2002 ja kirjastonhoitajaksi Oulun ammattikorkeakoulusta 2014.
Soittanut Kemin kaupunginorkesterissa selloa 1995–1998, työskennellyt muun muassa kirjastovirkailijana, henkilökohtaisena avustajana, puhelinmyyjänä.
Soittaa kitaraa ja selloa. Kuuntelee musiikkia ”joka lähtöön”, suosikkeja ovat etenkin ranskalaiset impressionistit, progressiivinen rock sekä rap-muusikot Paperi T ja Asa.
Rakastaa kirjoituskilpailuja. Runo-Kaarinan voittoteos Vedelmiä, 2016. Kolmas sija J.H. Erkon kirjoituskilpailussa vuonna 2011. Ulannon runoja on esitetty helsinkiläisessä teatteri Avoimissa Ovissa (2014). Niitä on julkaistu myös Gummeruksen Runot 2013 -antologiassa.
Riikka Ulanto sanoo olevansa suoltaja, joka kirjoittaa paljon hukkatekstiä. Vedelmiä-runokokoelma syntyi tekstimassasta säkeitä tai sanoja vedellen ja niitä jalostaen.
Artikkelin lähde Kaleva 01.10.2016.