Runoileva lääkäri loi pohjan Oulun radiologiaosaamiselle

Kuolleita

Pekka Vuoria. Professori, lääketieteen tohtori ja filosofian tohtori Pekka Vuoria kuoli Oulussa 7. lokakuuta. Hän oli syntynyt Loimaalla 9.5.1924.

Vuoria kävi koulunsa Lohjalla ja Lahdessa. Hän tuli riemuylioppilaaksi vuonna 1942, lähti vapaaehtoisena sotaan ja toimi viesti- ja jalkaväkijoukkueen johtajana Karjalan Kannaksella ja Lapin sodassa. Sodan jälkeen Vuoria aloitti lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa.

Opintojaan hän rahoitti kirjoittamalla seikkailukirjoja nuorille ja vakavampaankin kirjallisuuteen riitti energiaa. WSOY julkaisi nuoren runoilijan esikoiskokoelman 1948 ja arviot olivat kannustavia. Vuoria kykeni siirtämään ytimekkäät oivalluksensa sähköttävän viestimiehen rytmitajulla lyyriseen ilmaisuun.

Runous säilyi läpi elämän rakkaana harrastuksena. Vuoria pakinoi Suomen Kuvalehdessä 1970-luvun jälkipuoliskon ja toimi tämän jälkeen Aamulehden kolumnistina toistakymmentä vuotta.

Lääkäriksi valmistuttuaan Vuoria siirtyi kunnanlääkäriksi Juukaan. Neljä vuotta Pohjois-Karjalassa muokkasi pysyvästi hänen näkemystään potilaan kohtaamisesta. 1956 Vuoria muutti perheineen Turkuun ja aloitti sairaalalääkärin työn.

Vuoria erikoistui röntgenologiaan ja ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaa professori Carl Wegeliuksen ohjauksessa. Vuoria väitteli 1959 ja toimi Turun yliopistollisen keskussairaalan osastoylilääkärinä, kunnes tuli valituksi Oulun yliopiston röntgenologian professoriksi 1966.

Tuolloin alkoi Oulun yliopistollisen keskussairaalan suunnittelu ja rakentaminen, mikä teetätti runsaasti töitä ylilääkärin ja professorin toimien ohella.

Lääketiede koki suuria muutoksia 1970- ja 80-luvuilla tutkimus- ja hoitomenetelmien ja laitteiden kehittyessä nopeasti.

Ultraääni- ja magneettitutkimusten myötä Vuorian erikoisalan nimi muuttui radiologiaksi. Vuoria oli kielitaitoinen, kansainvälinen ja seurasi aikaansa.

Hänen tehokkaalla johdollaan lääninsairaalan röntgenosastosta kehittyi kansainväliset mitat täyttävä radiologian yliopistoklinikka. Hän piti yllä ja kehitti tieteellisessä työssä ja kliinisessä osaamisessa tärkeitä kansainvälisiä kontakteja. Uusina toimintoina otettiin ajoissa käyttöön erilaiset sisäelinten toiminnalliset kuvantamiset.

Yliopistosairaalassa radiologian huolenaiheena olivat kalliit laitteistot. Hankinnat saatiin sujumaan Vuorian asiantuntemuksella ja neuvottelutaidoin. Vuoria kirjoitti tieteellisiä artikkeleita ja oppikirjoja diagnostisesta radiologiasta tieteen teon ohella eläköitymiseensä saakka.

Vuoria oli monipuolinen järjestö- ja yhdistysmies, yrittäjä ja innovaattori. Jäätyään eläkkeelle hän löysi elämäänsä uutta sisältöä opiskelemalla ja suuntaamalla mielenkiintonsa ihmisenä olemiseen liittyviin kysymyksiin.

Hän iloitsi vapaudestaan ja kykeni elämältä paljon saaneena antamaan rakentavan panoksensa vaikutuspiirissään oleville ihmisille ja yhteisöille.

Inhimillinen lämpö ja halu vahvistaa toisia ihmisiä oli tunnusomaista Pekka Vuorialle. Hän halusi edistää tiimityötä ja yhdessä tekemistä. Työssään, kirjoituksissaan ja henkilökohtaisessa elämässään Vuoria ilmensi ihmisuskoista, arvojohtoista elämänasennetta, jossa sydämen sivistys, suvaitsevaisuus ja vastuullinen myönteisyys ohjasivat kaikkea tekemistä.

Hänen hahmossaan oli sitä tarunhohtoista viisaan kunnanlääkärin taikaa, jonka avulla potilas ottaa parantumisen ensiaskeleensa heti tultuaan lääkärin välittävään voimapiiriin.

Kovat elämänkokemukset eivät lannistaneet tätä elämän musketööriä, jonka huumorintaju ja antelias mielenlaatu, uteliaisuus ja kunnioittava eleganssi, syvä inhimillisyys ja isänmaanrakkaus avasi toisissa hengen voiman ja uskon parempaan huomiseen.

Antti Palva, Esa Saarinen, Matti Vuoria

Kirjoittajat ovat Pekka Vuorian lääkäri- ja opettajakollega, filosofiystävä ja poika.

Pekka Vuoria 1924–2016.

Creative Commons -lisenssi

Artikkelin lähde Kaleva 30.10.2016.