Arto KiuruPekka Hakaheimo, 69, on Oulun paikallishistorian ja paikkatiedon kävelevä tietopankki sekä pidetty puhuja ikäihmisten parissa.
– Taksimiehen muistia minulla ei enää ole, mutta tunnen Oulun hyvin, koska olen koko ikäni täällä asunut, Hakaheimo sanoo.
– Olen koko ikäni harrastanut historiaa sekä kuullut ja lukenut monenlaisia Ouluun liittyviä tarinoita, joita on kiva vanhemmalle väelle jakaa.
Hakaheimo vetää hoivakodeissa suosittuja porinapiirejä.
– Hoivakodeissa tärkeintä on antaa tarinoimalla henkisiä virikkeitä niille, jotka eivät pääse kunnolla liikkumaan, Hakaheimo sanoo.
– Ennen työ vei kaiken ajan, nyt on aikaa puhua ja kuunnella, Typpi Oy:llä ja Kemiralla elämäntyönsä tehnyt eläkeläinen kertoo.
Porinapiirit perustuvat usein keskustelun kautta versoviin sana-assosiaatioihin. Hakaheimo myös soittaa musiikkia ja näyttää vanhoja digitalisoituja Oulu-aiheisia postikortteja.
– Vanha postikortti voi esittää vaikkapa Oulun kauppahallin vieressä seisovaa porotokkaa, joka odottaa suolakuormassa Kuusamoon lähtöä.
Hakaheimo kertaa porinapiireissä usein ikäihmisille tuttujen 1900-luvun julkkisten elämää. Hän on tarinoinut muiden muassa tangolegenda Olavi Virrasta sekä laulaja Henry Theelistä.
– Theelin Oulun-vuosista kuulin jo poikasena kasvatusisältäni, joka oli automestarina sähkölaitoksella ja huolsi sivutöinä hammaslääkä-rien koneita.
Kuulijoita virkistetään positiivisilla muistoilla. Sotavuosista tai muista Oulua kohdanneista suurista tragedioista Hakaheimo ei mielellään porinailloissa puhu.
Yksi suosikkitarinoista on vanha oululainen legenda, jonka Hakaheimon sukulaismies löysi Pyhännältä vanhan puurakennuksen seinien sisältä. Pinkopahvin korvikkeeksi oli piilotettu vuoden 1940 Kaleva-lehti.
Vanhoja tarinoita Oulusta -osastossa julkaistu juttu kertoi emäntänsä haudan ryöstäneestä ilkeästä renkipojasta.
– Renki nappasi kultaisen kaulakellon, mutta kun hän yritti väkisin vetää irti arvokkaita sormuksia, emäntä yllättäen heräsi.
Emännän kuolleista herääminen oli rengille niin kova järkytys, että tämä menetti lopulta järkensä.
Uusia tarinoita Hakaheimo ammentaa Oulun kauppahallissa arkiaamuisin kokoontuvassa halliraadissa. Raatiin kuuluu hyvämuistisia seniori-ikäisiä miehiä eri teollisuuden aloilta.
– Porukka on pienentynyt vuosien mittaan, mutta mukana on yhä niin 91-vuotias eläkeläinen Oulu-yhtiön työnjohtaja kuin liki samanikäinen eläkeläinen autokorjaamopäällikkö.
Töihin Typpi Oy:lle 1969, jossa aluksi lannoitetehtaalla, minkä jälkeen eri tehtävissä, muun muassa prosessien ohjaajana sekä mittamiehenä tehtaan uudisrakennuksilla.
Oulun kaupungin vapaaehtoinen ikäihmisten päivätoiminnan Kiimingin alueen kulttuurikummi, vetänyt erilaisia vanhusten keskusteluryhmiä vuodesta 2007.
Harrastaa historian ohella kävelyä ja musiikin kuuntelua.
Pekka Hakaheimo kiertää ahkerasti hoivakoteja. Vetämissään porinapiireissä hän provosoi yleisönsä muistelemaan Oulun historiaa.– Saatan kysellä yleisöltäni, ovatko he koskaan elämässään valjastaneet hevosta. Kysymykseni herättää sitten kuulijoiden parissa monenlaisia tarinoita.
Artikkelin lähde Kaleva 12.10.2016.