Oppikirjat kulkevat pelikassissa
Justus Kilpi, 17, aikoo kivuta Euroopan huipulle sulkapallossa.
Hintan poika tietää, että tavoitteen saavuttaminen vaatii uhrauksia – koulun hän haluaa silti hoitaa kunnolla.
SulkapalloTeemu WileniusOuluJustus Kilpi olisi tyytyväinen, jos vuorokaudessa olisi enemmän tunteja. Oulun Hintassa asuva nuorukainen tasapainoilee jatkuvasti ammattimaisen harjoittelun ja lukio-opintojen kanssa.
Neljä aamutreeniä ja kuusi iltaharjoitusta. Pelimatkoja Etelä-Suomeen ja ympäri Eurooppaa. Viime viikonloppuna Kilpi oli Sloveniassa ja tulevana viikonvaihteena Espoossa. Sieltä matka jatkuu kahdeksi viikoksi Espanjaan.
Tahti on niin tiivis, että poissaoloja koulusta kertyy väkisin yli sallitun. Onneksi Kastellin urheilulukion opettajat ovat joustavia ja ymmärtävät Suomen lupaavinta juniorisulkapalloilijaa.
17-vuotias Kilpi tietää pelin hengen: vapaus tuo mukanaan vastuuta. Sen takia oppikirjat kulkevat aina visusti mukana pelireissuilla. Lentokoneessa ja hotellissa on hyvää aikaa kerrata kouluasioita.
– Olen sellainen kasin oppilas. Haluan hoitaa koulun kunnialla. Se on minulle itsestäänselvä asia.
Pojan kielipää on erinomainen, englannin ja ruotsin kurssit eivät tuota suurtakaan päänvaivaa. Matematiikka vaatii pänttäämistä, muuten arvosanat laskevat.
– Vaihdoin neljän vuoden rytmiin. Toivottavasti myös kavereille jää nyt aikaa.
Kilpi on asettanut tavoitteensa korkealle. Viime keväänä sekä 17- että 19-vuotiaiden kaksinpelin Suomen mestaruuden voittanut oululainen haluaa nousta Euroopan huipulle ja pelata olympialaisissa.
– Molemmat ovat täysin realistisia tavoitteita.
Projektin onnistumisen kannalta seuraavat neljä vuotta ovat avainasemassa. Euroopan kärki pitäisi olla käden ulottuvilla kahdenkymmenen ikävuoden huituvilla.
– Tiedän, ettei alle 19-vuotiaiden Euroopan huippu ole nytkään kaukana. Huomasin sen viime viikonloppuna Sloveniassa.
Kilpi sijoittui pronssille Mirnassa pelatussa Circuit-sarjan osaturnauksessa. Hän kärsi ainoan tappionsa Bulgarian Daniel Nikoloville, joka on yksi maanosan parhaista junioripelaajista.
Oulun alueen pelaajista ainoastaan Ari-Pekka Pakisjärvi, Lauri Nykänen ja Ilari Leskelä pystyvät tarjoamaan Kilvelle pelillisen haasteen kokonaisella sulkapallokentällä. Heidänkin kohtalonaan on maistaa tappion kitkerää makua kerta toisensa jälkeen.
– Saatan hävitä hajaerän silloin tällöin. Tosin sitäkään ei ole tapahtunut pitkään aikaan. On luonnollista, että vanhemmat pelaajat eivät pysy mukana, kun itse kehityn koko ajan, Kilpi hymyilee.
Hän kokee pelinsä menneen eteenpäin harppauksin viimeisen puolen vuoden aikana, vaikka alaselkä ja lonkka oireilivat loppukesästä. Vammat paranivat lopulta levon ja jumpan avulla.
– Liikkumiseni on tullut voimaa ja se on entistä sulavampaa. Myös lyöntivoimani ja taktinen osaamiseni ovat kasvaneet huomattavasti viime kaudesta.
Pojan taidot on saanut huomata läheltä myös isä Tapani Kilpi, joka hikoilee pari kertaa viikossa harjoitusvastustajana. Isä saa peleissä tuntuvan tasoituksen, sillä hän urakoi vain puolella kentällä.
Lopputulos on silti aina sama. Poikaa naurattaa kotimatkan aikana.
Fakta
Pituus: 194,5 senttiä.
Perhe: äiti, isä, pikku- ja isosisko.
Seura: Tervasulka.
Aloitti sulkapallon 3–4-vuotiaana Tapani-isän innostamana.
Harrastukset: golf (tasoitus noin 14), kaverien kanssa hengailu ja toimintaelokuvien katsominen.
Parhaat saavutukset: Alle 17-vuotiaiden ja alle 19-vuotiaiden SM-kullat 2016. Tukku muita SM-mitaleja, joista ensimmäinen irtosi 11-vuotiaana.
Artikkelin lähde Kaleva 28.10.2016.