Suomen mozzarellaa

Juustoleipä on

Vaalassa ei vaihdettu juustoleipää leipäjuustoksi, vaikka pitäjä asemoikin itsensä Kainuun sijasta Pohjois-Pohjanmaalle.

Anssi Väisänen teksti // Matti Räty kuvat

Juustoleipää se on. Nimeä ei vaihdettu leipäjuustoksi, vaikka Vaala muuten suuntautuukin nykyään enemmän Pohjois-Pohjanmaan kuin Kainuun suuntaan.

– Saimme kuluttajapalautteen, jossa kysyttiin ihan tosissaan, voisiko tuotteen nimen muuttaa leipäjuustoksi, kun Vaala on nykyään Pohjois-Pohjanmaata. Mutta ei me tähän lähdetä: asiakas saa nimittää tuotetta ihan miten haluaa. Vaalan juustolan hallinnosta vastaava Niina Seppänen naurahtaa.

Tehtaan perustaja Eero Haapala tuli 30 vuotta sitten Tornionjoen suunnalta, perusti tuotantolaitoksen Utajärven puolelle ja nimesi tuotteensa juustoleiväksi, vaikka hänen kotikonnuillaan syödäänkin leipäjuustoa.

Haapalan jälkeen yrittäjiksi tulivat Juha Vähäsarja ja Antti Seppänen.

Nyt firman nimi on Vaalan juustola, ja se työllistää parikymmentä ihmistä.

Toiminta alkoi paikallisesti, lähimarkkinoilla ja Pohjois-Suomessa. Nyt paistetaan noin 700 000 kiloa juustoleipää vuodessa, ja tuotteita saa koko maassa.

Juuri aloitettu tehdasrakennuksen laajennus tuo uutta kapasiteettia. Samalla uusitaan laitteita, jotka tuovat toimitusjohtaja Pirkko Suhosen mukaan myös helpotusta raskaaseen käsityöhön.

Tarkkoja tulevaisuuden lukuja ei vielä uskalleta laskea, mutta myynti kehittyy hyvin.

– Vähittäiskaupassa olemme jo vahvoja. Tuotteitamme saa kautta maan keskusliikkeiden jakeluketjuissa. Teemme juustoleipää omilla Haapalan Juustoleipä ja Erätuli -tuotemerkeillämme sekä kaupan omille merkeille. Nyt tähyilemme hotelli- ja ravintolapuolelle, suurkeittiömaailmaan, Suhonen sanoo.

Ei siis pelkkää juustoleipää lakkahillon kanssa, vaan uusia käyttötarkoituksia, kuten salaattijuustoksi.

Alan markkinajohtaja on Juustoportti Jalasjärveltä. Muut kilpailijat ovat Niemitalon juustola Pudasjärveltä ja Riitan Herkku Mustasaaresta sekä monet tilajuustolat.

Täysmaito pumpataan pastörointilaitteen läpi juustokattilaan, joka vetää 2 500 litraa. Maitoon lisätään juoksete ja hiukan suolaa. Vahvistuneesta massasta erotetaan hera ja leikataan palasiksi paistolautaselle ja uuniin molemminpuoliseen paistoon pari vuotta sitten uusitulle paistolinjalle.

Koko paistoprosessi maidosta juustoleiväksi kestää kolmisen minuuttia.

– Tämä jos jokin on lähiruokaa, jolla on aluetalouden kannalta merkitystä. Käytämme maitoa vuodessa yli neljä miljoonaa litraa. Maito tulee suoraan tiloilta, vaikka lasku kiertääkin Valion kautta, Pirkko Suhonen korostaa.

Vientimarkkinat kiinnostaisivat, mutta matkalla on monta mutkaa.

– Ruotsi, Baltian maat ja Keski-Eurooppa ovat meidän kohteenamme jo tuotteen säilyvyyden takia. Logistiikka pitää järjestää, kun tuote ei ole vaikka edamjuusto, joka säilyy kuukausia. Lisäksi on monta käytännön asiaa, ennen kuin tuote on vientivalmis. Täällä päässä on varmistettava raaka-aineen saatavuus. Lisäksi on sovittava jälleenmyyntikanavat: kapasiteetti ei riitä suureen levitykseen, mutta joitakin sopivia erikoiskauppoja voisi olla mahdollista löytää Saksasta.

– Juustoleipä on osa maailmanlaajuista juustoperinnettä. Mozzarella on italialaista, feta kreikkalaista, ja molemmat ovat levinneet kotimaidensa ulkopuolelle, Suhonen toteaa.

Tilaukset tulevat öisin. Aamulla tuotteet kerätään ja pakataan kauppakohtaisille lavoille, joita rekat tulevat iltapäivisin hakemaan.

Kokonaisia puolen kilon kiekkoja ja puolikkaita, kuutioita, monenlaisia etikettejä: Haapalan Juustoleipä, tavallinen, vähälaktoosinen ja S-ryhmälle omat etiketit. Erätuli-etikettiset, hieman paksummat juustoleivät menevät Etelä-Suomen jakeluun.

Haapalan juustoleivän etiketin lehmä on tärkeä, sen perinnettä vaalitaan. Värilläkin on merkityksensä: kaupat tilaavat punaista tai vihreää. Vihreä on vähälaktoosista.

Fakta