Moni lähti, osa palasi

Asutustilan ainoa poika Toivo Parviainen löysi töitä Enköpingistä
ja jäi sille tielleen.

Pekka Kinnunen meni naapurin
mukana Ruotsiin, hankki auton ja tuli takaisin Suomeen.

Tarinoita menneisyydestä

Kesäloma synnyintilalla on ohi. Toivo Parviaisen perheen kassit ja matkalaukku on pakattu, mutta vielä viemättä autoon. Yksivuotias Jyrki-poika on puettu lämpimiin pitkän paluumatkan varalle Ruotsiin.

Eletään kesää 1969.

Lähdönhetkellä on aika ottaa valokuva.

Toivo koppaa Jyrkin syliinsä. Isovanhemmat istahtavat viereen mökkinsä portaille.

Talon vahti, suomenpystykorva kiertelee jaloissa, mutta niin vain sekin asettuu hetkeksi.

Toivo, hänen isänsä ja äitinsä tietävät, että Toivo tuskin palaa asutustilalle. Sellaisten aika käy vähiin sen ajan Suomessa.

Liki omavaraistalouteen perustuva pientila ei elätä uusia sukupolvia pohjoisen harvaanasutulla maaseudulla.

Lisäansioita tarjonneilta savotoilta loppuvat mies- ja hevosvoimaan perustuvat työt.

Nuoret muuttavat elintason perässä kaupunkeihin. Iso osa sodan jälkeen 1940-luvun lopulla syntyneestä suuresta ikäluokasta katoaa Ruotsiin.

Pudasjärvinen toimittaja Juha Hagelberg kokoaa paikkakunnan siirtolaisuudesta historiakirjaa. Hän on selvittänyt, että Pudasjärveltä muutti kymmenessä vuodessa 1965–1975 noin 3 600 ihmistä, joista 1 900 meni Ruotsiin.

– 65 prosenttia lähti kansakoulupohjalta, ilman mitään ammattikoulutusta.

Kielitaidottomat ja ilman tutkintoa tulleet kelpasivat töihin autotehtaille, konepajoihin, telakoille ja valimoihin. Naiset tekstiilitehtaisiin.

Muuttoliike oli niin laaja ja nopea, että kirkonkirjat eivät pysyneet perässä. Ihmiset vain lähtivät toistaiseksi töihin muualle, mutta eivät ilmoittaneet muutostaan. Hagelbergin mukaan vuonna 1970 paikallisen väestötilaston ja valtakunnallisen virallisen tilaston ero oli 860 henkeä Pudasjärvellä.

Hagelberg on koonnut kirjaan vanhoja valokuvia ja muisteluksia.

Liisa Sneck lähti Ruotsiin Pudasjärven Korpisen kylästä 16-vuotiaana 1965, mutta Pudasjärven kirkonkirjoihin muutto kirjautui vasta 1975.

– Hän pääsi töihin Eiserin kehräämöön Boråsiin, luki itsensä myöhemmin ylioppilaaksi ja valmistui yliopistosta suomenkielen opettajaksi, josta virasta on nykyään eläkkeellä Ruotsissa, Hagelberg kertoo.

Historiakirjan puuhanainen Hilkka Parkkisenniemi vieraili kesällä jututtamassa Ruotsissa asuvia ja Suomi-Seuroissa toimivia suomalaisia. Ruotsiin jääneistä valtaosa on yli 70-vuotiaita ja ”ruotsalaistuneita”, joista harva edes haaveilee paluusta synnyinmaahansa.

Juha Hagelbergin mukaan 30 vuoden aikana 1969–1999 Pudasjärveltä Ruotsiin muutti noin 3 000 ihmistä, joista Suomeen on palannut 2 100.

Heistä noin 1 400 on tullut takaisin Pudasjärvelle.

Muuttoaaltoihin 1960- ja 1970-luvuilla kuului, että Ruotsiin myös tehtiin lyhyempiä työkeikkoja.

Pudasjärven historiakirjaan on menossa kuva nuoresta Pekka Kinnusesta ja hänen Opel Recordista vuosimallia 1957.

Pekka Kinnunen lähti naapurinsa matkassa Ruotsiin 1967, palasi seuraavana vuonna armeijaan ja jäi Suomeen.

Jotkut palaavat edelleen vanhuuspäivilleen synnyinpaikkakunnalle – osa siksi, että hautapaikka on aikoinaan varattu Pudasjärven Riekinkankaan hautausmaalta.

Erkki Hujanen

Fakta