Lennokas, hengittävä

viiva

Inka-kirjassa Lauri Hirvonen hylkäsi mustat ääriviivat. Uusi kuvitustyyli on
puupiirrosmainen, impressionistisempi.

– Värit ovat itselleni tärkeitä. Tasaisten
väripintojen tilalle olen tuonut tekstuuria ja kerroksellisuutta, lastenkirjailija-
kuvittaja kertoo.

Eeva Kauppinen teksti // Lauri Hirvonen kuvitus //
Pekka Peura kuva

Oululaisen lastenkirjailijan ja kuvittajan Lauri Hirvosen uusin kuvakirja Inka ja saunaflamingo (Kustannus-Mäkelä) yllättää: mustat ääriviivat ovat kadonneet. Tilalle on tullut japanilaiset puupiirrokset ja kalligrafian mieleen tuova pehmeä, lennokas viiva. Hengitys.

Viivat näyttävät siltä kuin ne olisi vedetty siveltimenkärjellä, vaikka ovatkin tietokoneella tehtyjä.

Hirvonen kertoo, että kuvitus on tehty piirrosohjelmalla, joka osaa jäljitellä öljyvärin, akvarellin tai vaikka pastelliliidun tyyliä.

– Halusin ilmaisusta ekspressiivisempää, rosoisempaa, rennompaa. Tausta-ajatus on monipuolisuus, ettei jämähtäisi yhteen kuvitustyyliin. Antaa mennä rohkeammin!

Uusi ilmaisu ei syntynyt helposti, Hirvonen myöntää.

– Pikkutarkasta työstä oli hankala päästä irti. Vaikka uutta teki luonnosmaisesti, huomasi, että monesti alkoi liian tarkkaan nysväämään. Piti tarttua itseä niskasta kiinni.

Inka-kirjan paperi on mattapintaista ja A4-kokoa. Hirvosen mielestä paperin tuntu tukee luonnosmaista ja maalauksellista ilmaisua.

– Kyse on vähän samanlaisesta tunnelmasta kuin filmille kuvatuissa valokuvissa, joissa on rakeisuutta, hän vertaa.

Värit ovat Lauri Hirvoselle tärkeitä.

– Kuvituksen värimaailmassa olen tuonut tasaisten väripintojen tilalle tekstuuria ja kerroksellisuutta eri tavalla kuin aiemmissa teoksissani.

Katselemme kahta Inka-kirjan avainkuvaa. Toisessa pikku-Inka on saunassa äidin ja mummin kanssa. Toisessa Inka seisoo kesäyössä mummin rinnalla tyynen järven rannalla.

– Jo käsikirjoitusvaiheessa minulla on tiettyjä voimakkaita kuvia. Inka-kirjassa päässä oli valmis lähtökuva: mummi snorklaa, ja vedessä ui kaloja mummin ali. Siitä koko vyyhti lähti purkautumaan.

Ennen kuvittamista Hirvonen kirjoittaa tekstin alusta loppuun.

– Tekstiä joutuu miettimään kohtauksittain, koska pitää ottaa huomioon, miten se rytmittyy sivun käännöllä, hän valaisee.

Puhutaan sivun kääntämisen draamasta. Tekstiin pitää saada cliffhangereita ihan niin kuin elokuvissa. Eivätkä kuva ja teksti saa olla liian tårta på tårta.

Inka-kirjassa etsitään Höttöä, kadonnutta lelujääkarhua. Höttöä ei kuitenkaan löydy Lauri Hirvosen teksteistä. Hän tuo lastenkirjoihinsa mukaan syvällisempiä, jopa elämänfilosofisia teemoja.

– Eri kirjoissa eri tavalla. Joissakin vähemmän, joissakin enemmän, Hirvonen toteaa.

– Inka ja saunaflamingo -kirjassa on kaksi kerronnan tasoa, myös syvällisempi, jonka lapsikin sieltä jossain määrin varmasti hahmottaa, mutta ei samalla tavalla kuin aikuinen.

Kuvakirjoilla ei ole myöskään yläikärajaa.

– Pintatarina kertoo jääkarhun katoamisesta: löytyykö Höttö vai ei? Järven rannalla seisova mummi taas miettii elämänkiertoa, omaa menneisyyttä. Mummi kertoo Inkalle entisaikojen tarinoita ja tunnelmia. Ihmisinä olemme osa erilaisia jatkumoita, joihin jokainen yksilö kuuluu. Tilannekuvaksi halusin pysähtyneen kesäyön hetken.

Lasten tietokirjat ovat tervetullut nouseva trendi. Lauri Hirvonen kertoo aikoneensa tehdä Inkasta lasten tietokirjan, jossa on myös tarinallinen kaari.

– Informatiivisuus on joillakin aukeamilla mukana. Tiettyihin kuviin sitä tuli selvästi enemmän, Hirvonen pohtii.

Mummi ei sittenkään snorklaa, mutta äiti pulikoi vedessä kahdella aukeamalla. Kuvittaja-Hirvonen on piirtänyt sivuille paljon pikkukaloja sekä lentäviä, kelluvia ja sukeltelevia hyönteisiä.

Seuraava Inka on jo työn alla. Se on tämän talven projekti. Siihenkin on tulossa syvällisempi teema tarinan taustalle.

Suomesta löytyy useita tekijöitä, jotka sekä kirjoittavat että kuvittavat: esimerkiksi Kristiina Louhi, Markus Majaluoma, Mauri Kunnas, Liisa Kallio, Sanna Pelliccioni ja Christel Rönns.

Sarjakuvantekijä Lauri Hirvonen kertoo hallitusti ajelehtineensa lastenkirjallisuuteen.

– Olen tehnyt sarjakuvia opiskeluajoista asti. Pupu-sarjakuvani on ilmestynyt esimerkiksi Rantapohjassa ja Susiraja-paikallismediassa, Hirvonen kertoo.

– Keskiössä on kaksi aikuista jänistä. Pupua voi melkeinpä kutsua aikuisille suunnatuksi parisuhdesarjakuvaksi.

Hirvosen ensimmäisen lastenkirjasarjan nimihenkilö Hupsutupsu on tavallaan jänispariskunnan lapsi.

Viisi lasten kuvakirjaa julkaissut Lauri Hirvonen nauttii siitä, että kuvakirjoissa voi luoda tarinaa ikonotekstillä, kuvan ja tekstin suhteilla ja vuorovaikutuksella.

– Mitä enemmän olen perehtynyt kuvailmaisun muotoon, sitä kiehtovammalta tuntuvat sen mahdollisuudet.

Eikä hän sulje sitäkään pois, että tekisi jossain vaiheessa sarjakuva-albuminkin.

Hirvosen ensimmäinen lastenromaani Nasta ja Turbo Neliveto ilmestyi juuri.

FAKTA