Kuusivuotiaana huudettu
Lauri-Matti Ylikaakinen joutui jo lapsena paiskimaan maatöitä synnyinseudullaan Limingassa.
Arto KiuruLauri-Matti Ylikaakinen, 84, Ylikaakinen on yksi viimeisiä Oulussa asuvia elossa olevia huutolaisia. Huutolaiset elivät vielä 1940-luvun Suomessa epäinhimillisissä, joskus jopa orjuutta muistuttavissa olosuhteissa.
Ylikaakinen oli vasta kuusivuotias, kun hänet ensimmäisen kerran huudettiin työntekijäksi Limingassa sijainneeseen isoon maalaistaloon 1938. Ensimmäisen huutolaisvuotensa hän asui aittarakennuksessa, jossa ainoa seuralainen oli lemuava pissaämpäri.
– Se oli katkeraa aikaa, Ylikaakinen sanoo.
Talon isäntä oli maalaisliittolainen, mutta samalla kova suojeluskunta-aatteen kannattaja.
– Kerran isäntä haukkui minut huonosti tehdyistä lumitöistä, minkä jälkeen hän hakkasi selkäni rakoille hevosen länkien sitomiseen tarkoitetulla mänttiremmillä.
Muistot koskettavat, lapsuutensa huutolaisena menettänyt mies on vielä vuosikymmenten jälkeen purskahtamassa itkuun. Huutolaisajasta muistuttaa yhä Limingan kunnan Ylikaakiselle kirjoittama huutolaispassi.
Talvisodan aikana taloon saapui georgialaissyntyinen neuvostoliittolainen sotavanki, jota talon väki alkoi kutsua Timoksi.
– Nukuin aitassa usein Timon kainalossa. Minulta pääsi aivan hirveä itku, kun häntä tultiin hakemaan Limingasta pois välirauhan alettua, koska tiesin, että hänelle kävisi huonosti kotimaahansa palattuaan.
Ylikaakinen opetti sotavangille suomea, mutta oppi itse myös samalla venäjää.
Ukrainalaissyntyisen Raisa-vaimonsa kotimaassa käydessään Ylikaakinen elätteli vielä toiveita Timon etsimisestä Georgiasta.
– Raisa toppuutteli, että lapsuusystäväni on jo varmasti menehtynyt Stalinin vainoissa.
Yhdessä taloista isäntä olisi halunnut ottaa Ylikaakisen vävypojakseen, mutta perheen tytär ei innostunut naimakaupasta.
– Isäntä olisi kovasti halunnut antaa minulle rahaa, mutta sanoin, että ruuassa ja yöpaikassa oli jo ihan tarpeeksi, Ylikaakinen kertoo.
Ensimmäisen palkallisen työpaikkansa Ylikaakinen sai Limingan Osuusmeijerin sahalta heti sotien jälkeen.
– Smirgelillä teroitin sirkkelin teriä, sahasin aluksi lautaa, myöhemmin jopa ikkunaraameja.
Raisaan, 74, Ylikaakinen tutustui, kun tämä työskenteli 1980-luvun alussa Oulussa siivoojana. Ennen Ouluun muuttoaan Raisa Ylikaakinen työskenteli Ukrainassa lentokonetehtaassa kokoonpanijana.
Ylikaakinen ihastui Raisaan myytyään tämän ensimmäisestä avioliitosta syntyneelle pojalle käytetyn auton Oulun Hietasaaressa.
– Poika vannotti äidilleen, että tuossa sinulle on hyvä mies, pidä hänestä kiinni, Ylikaakinen hymyilee.
Pariskunta on asunut Toppilansaaressa sijaitsevan Hedmanin huvilan yläkerran huoneissa jo kolmekymmentä vuotta. He avioituivat vuonna 1999.
– Toppilansaari pantiin pilalle kauheilla kerrostaloilla, tuollaisia kivimuureja ei Oulussa ollut silloin, kun ensi kerran täällä mummoni kanssa seka-autolla 1930-luvun lopulla kävin, hän irvistää.
Oulun kaupungilla rakennuspuolen erikoismiehenä pitkän työuran tehnyt Ylikaakinen on taitavana timpurina itse remontoinut huvilaa.
Puutyöt tulivat tutuksi ensin Limingan Osuusmeijerin sahalla, Toppilan tavarasatamassa sekä Taivalkosken metsissä.
– Toppilassa rahtasin laivoihin Lapin pöllejä, egyptinparrua sekä monenlaista muuta sahatavaraa.
Oulussa Ylikaakinen aloitti rakennusmiehen työt 1952, jolloin hän oli mukana rakentamassa Typpi Oy:tä.
– Olin työmaalla myös vuoden 1963 tehdasräjähdyksen jälkeen.
Ylikaakinen oli mukana rakentamassa Oulussa muiden muassa Nokelan sekä Pohjankartanon kouluja.
– Raksatöitä tein erikoismiehen tittelillä, jokaisella työmaalla olin aina se mies, joka viimeisenä rakennukselta kotiin lähti.
Fakta
Apupojaksi Limingan Osuusmeijerin sahalle 1945, myöhemmin sekalaisia metsätaloustöitä muiden muassa Toppilan satamassa sekä Taivalkoskella, rakennusalan töissä Oulussa vuodesta 1952.
Harrastanut nikkaroinnin ohessa vanhojen maatalouskoneiden sekä autojen keräilyä.
Valittiin eläkkeelle jäämisen jälkeen muutamaksi kaudeksi myös Oulun kaupunginvaltuustoon.
Lauri-Matti Ylikaakinen huudettiin pikkupoikana maalaistaloon Limingassa.
Artikkelin lähde Kaleva 09.10.2016.