Kova tsemppi ja positiivinen vire

Oulun tanssinopettajakoulutus täyttää 25 vuotta. Perjantaina juhlitaan, vaikka elokuun lopussa ei vielä tiedetty, onko tulossa synttärit vai hautajaiset.

Lakkautusuhka aiheutti myönteisen buustin. – Se yllätti,
miten laaja tanssin kannattajajoukko on, tiimipäällikkö
Anssi Kirkonpelto sanoo.

Eeva Kauppinen, tekstit

Voi sanoa, että Oulun ammattikorkeakoulun tanssinopettajakoulutus putosi jaloilleen kuin notkea kissa, kun Oulun ammattikorkeakoulun hallitus karsi koulutustarjontaansa. Baletti karsittiin pois suuntautumisvaihtoehtojen valikoimasta, mutta show-, pari- ja kansantanssi säilyivät.

Kaksi kuukautta sitten koko koulutus oli liipaisimella.

Kun asia tuli julkisuuteen, rehtori Jouko Paason puhelin alkoi soida. Puheluita ja sähköpostia tulvi ympäri Suomea.

– Meille nousi kova tsemppi ja positiivinen vire. Tanssi on niin näkyvä osa Oulua, kertoo Anssi Kirkonpelto, tanssin tutkinto-ohjelman tiimipäällikkö Oamkista.

– Lopetusuhka aiheutti positiivisen buustin myös sidosryhmissä ja tukijoissa. Se oli tavallaan kiva, että tuli näkyväksi, kuinka paljon ihmiset kannattavat tanssia. Kannattajajoukon koko yllätti.

Tanssin lajivalikoima on Oamkissa erilainen ja laajempi kuin Kuopiossa, Turussa tai Teatterikorkeakoulussa Helsingissä.

– Meidän lajit ovat sekä populaareja että sosiaalisia. Opettajat, joita koulutamme, opettavat tulevassa työssään harrastajia, Kirkonpelto vertaa.

– Tällä kentällä on huomattavasti suurempi asiakaskunta kuin ammattilaiskentällä, ja sitä kautta enemmän töitä.

Oamkista tanssinopettajaksi valmistuneet ovat viime vuosina työllistyneet sataprosenttisesti. He ovat myös perustaneet omia tanssikouluja tai erikoiskoulutusryhmiä esimerkiksi Ouluun.

– Meillä on selkeästi yrittäjäpainotus. Yrityshautomo on vetänyt tosi paljon tanssinopettajaopiskelijoita. Se on koettu hyväksi palveluksi.

Tämä ja ensi lukuvuosi toimitaan vielä Kotkantien kampuksella. Minne sitten?

– Voisimme mennä vaikka Pukumiehen tiloihin Oulun ydinkeskustaan New Yorkin malliin, Anssi Kirkonpelto heittää.

– Jos joku maksaa viulut, niin kyllähän me mennään! Vuokrat ovat keskustassa pilvissä, mutta ainakin se elävöittäisi kulttuurista näkökulmaa tässä kaupungissa. Aina kun ihmiset kävelisivät ohi, siellä olisi jotain menossa. Kulttuuria nonstoppina.

Tanssinopettajakoulutuksessa
on nyt 75 opiskelijaa ja neliöitä 1 100. Tilakustannukset ovat iso menoerä.

– Pitää etsiä halvemmat tilat, Kirkonpelto toteaa.

– Vaihtoehtoja ovat tanssikouluyhteistyö tai jopa Valveelle palaaminen. Ja kyllä minä Linnanmaankin näen jonkinlaisena vaihtoehtona, mutta luulen, että se on tässä vaiheessa suljettu pois Oamkin hallituksen toimesta.

Tanssikouluyhteistyö tarkoittaa yhteisiä tiloja, ehkä myös harjoittelupaikkoja.

– Tanssikouluilla on yleensä päivisin tyhjää. Yhteistyö olisi aika luontevaa. Jatkossa meidän opettajaopiskelijat voisivat toimia siellä opettajapareina. Uskon, että jos koulutuksella on tiukka yhteys työelämään, siitä syntyy jotain.

Uusi toimintamalli tarkoittaa myös opetussuunnitelman rukkaamista.

– Pyrimme eroon suuntautumisvaihtoehdoista. Nyt opiskelijat menevät tiukassa putkessa neljä vuotta, Kirkonpelto kertoo.

– Ei hukata päälajeja mihinkään, mutta mahdollistetaan suurempi liikkuvuus. Voit opiskella jotain pääainetta, mutta voit entistä enemmän myöskin valita. Eikä ehkä laiteta enää niin paljon kursseja tarjolle. Se voi tarkoittaa sitä, että meillä on neljä kurssia kuuden kurssin sijaan. Uskomme, että pääsemme parempaan halvemmalla.

Tanssinopettajakoulutus työllistää seitsemän ja puoli ihmistä: yliopettaja Petri Hoppu työskentelee myös Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikössä.

FAKTA