Kokeellisesti entisestä kotikunnasta
Samuli Alapurasen lyhytelokuva Drag me to Kempele esitetään tänään Doc Lounge -klubilla Oulussa.
Anssi JunttoKempeleläislähtöinen Samuli Alapuranen työllistää itsensä freelancerina liikkuvan kuvan ja grafiikan parissa. Leipätyön lomassa hän tekee musiikkia sekä keikkailee VJ:nä ja bändien valomiehenä.
Vuosien varrella Alapuranen on tehnyt myös kymmenkunta kokeellista lyhytelokuvaa, joita on esitetty muun muassa Tampereen elokuvajuhlilla ja muutamilla kansainvälisillä festivaaleilla. Kolme vuotta sitten eräs teos oli nähtävillä Helsinki-Vantaan lentoasemalla, kun suomalaisen mediataiteen levityskeskus AV-arkki ja Finavia esittelivät suomalaista media- ja videotaidetta.
– Lyhärit ovat puhtaasti harrastus. Minä teen niitä, koska niitä on kiva tehdä. Minulla on kuitenkin niin paljon kaikkea muuta puuhaa, että saan tosi harvoin mitään valmiiksi.
Alapurasen viimeisin aikaansaannos, lyhytelokuva Drag me to Kempele on tänään torstaina ennakkoesityksessä Oulun Doc Lounge -klubilla Tubassa. Varsinainen ensi-ilta on vasta ensi vuoden puolella.
Drag me to Kempele sai alkusysäyksensä kolme vuotta sitten. Muualta Suomesta kotoisin olevien kavereiden keskuudessa Kempeleestä oli tullut jonkinlainen myyttinen paikka, niinpä Alapuranen ajatteli esitellä entistä kotikuntaansa kokeellisen lyhytelokuvan avulla.
– Tämähän ei millään tavalla ole objektiivinen dokumentti, vaan kuvavalinnoissa on keskitytty tiukasti keskinkertaisuuden maksimointiin, hän toteaa.
Periaatteessa kuvissa vilahtavat paikat ovat samoja, jotka sopivat myös perinteisen kuntavideon kuvastoon, mutta Alapurasen teoksella on ihan oma tulokulmansa. Kuvissa ei näy yhtään ihmistä.
– Se oli tiukka linjani. Joihinkin kuviin oli päätynyt ihmisiä, ja huomasin sen vasta editointivaiheessa. Sitten vain kylmästi siivosin ne sieltä pois. Siinäkään mielessä kyseessä ei ole objektiivinen dokumentti, koska muutamaa kuvaa on sormeiltu aika vahvasti, hän selvittää.
– Halusin esimerkiksi ikuistaa Kempeleen ensimmäiset liukuportaat Zeppelinissä. Oli tosi vaikea saada sellaista kuvaa, jossa ei olisi ihmisiä, vaikka kävin kuvaamassa jonain sunnuntaina.
Drag me to Kempeleen keskeinen ajatus liittyy siihen, että varsin moni on käynyt Kempeleessä ihan tietämättään. Zeppelin kyllä tunnetaan. Siellä moni pohjoiseen menevä pysähtyy tankilla tai ostoksilla. Elokuvassa ihmiset istuvat autoissa ja ajavat Kempeleen läpi.
Useimmat Alapurasen lyhytelokuvista ovat mustavalkoisia, mikä juontaa juurensa rakkaudesta mustavalkoiseen filmiin. Kempele-elokuvassa on värit, mutta sävyt ovat hyvin hailakoita.
– Kuvausajat ja -paikat on valikoitu vähän sen mukaan, että ei ole mitään hirveän sähäkkää värimaisemaa. Saadaan sitä keskiharmautta esiin.
Täysin pannassa värit eivät Alapuraselle silti ole.
– Toissa kesänä minulla oli Flow-festarilla sellainen setti, että tein musat ja videot keikalla livenä, ja se oli tosi värikäs. Olin itsekin vähän ihmeissäni.
Alapuranen esittää ja säveltää elektronista musiikkia nimellä O Samuli A. Lyhytelokuvienkin musiikit ovat yhtä poikkeusta lukuun ottamatta omia aikaansaannoksia.
Pari vuotta sitten Facebook ei antanut mainostaa O Samuli A:n Ei vittu kytät! -biisiä palvelunsa kautta. Asiasta nousi pienimuotoinen kohu, ja biisistä itsestään tuli underground-hitti. Menestyksestä uutta intoa saanut Alapuranen työstää parhaillaan toista pitkäsoittoa, joka on määrä julkaista ensi keväänä.
Fakta
Kotoisin Kempeleestä, asuu Helsingissä.
Opiskellut kuvataidetta Limingan taidekoulussa sekä mediataidetta Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitoksessa.
Kokeellisia lyhytelokuvia: Silmukka, Apinavideo 1, Koiravideo 200810, Drag me to Kempele.
Tekee musiikkia nimellä O Samuli A. Soittaa myös doom metalia kokoonpanossa Exo (7).
Samuli Alapuranen ei ole unohtanut entistä kotikuntaansa vaikka on asunut muualla yli 20 vuotta.– Minulla ei ole Kempeleessä enää ketään sukulaisia, mutta käyn siellä edelleen vähintään kerran vuodessa.
Artikkelin lähde Kaleva 06.10.2016.