Teatteriesitys
Näppärä, flirtti, himokas, yllätyksellinen. Tätä kaikkea ja paljon muutakin on Oulun Työväen Näyttämön viimeisin syysilottelu
Kuka jää aamiaiselle? noudattaa perinteistä väärinkäsitysten täyttämää farssin kaavaa. Poikkeuksellista – ainakin Oulun Työväen Näyttämön viime syksyjen farsseihin verratessa – on kuitenkin se, että lemmen tahtipuikkoa eivät heiluttele miehet vaan naiset.
Niin ystävättäret Kaija (Satu Keränen) ja Viivi (Riitta Toropainen) kuin sulavasäärinen lentoemo Maj-Brit (Minna Kuusisto) ovat voimakastahtoisia naisia, jotka surutta pelaavat pelejään miehet nappuloinaan.
Kaijan innoittamana Viivi on nimittäin päättänyt hankkia elävän poikalelun piristämään avioelämäänsä. Rooliin sopii kuin nakutettu salskea golf-opettaja Leo (Tuomas Tiitinen), jonka Viivi on kutsunut illalliselle.
Kaijalta on vihjailevan mekon lisäksi lainattu talo, jotta treffi-ilta pysyisi salassa.
Mutta kuten arvata saattaa, valheilla on lyhyet jäljet. Lopulta väkeä tupsahtelee sumun saartamaan taloon niin ovista kuin ikkunoista eikä kukaan oikein tiedä, kuka kukin on tai miksi he ovat täällä. Kaikki kuitenkin tuntuvat tahtovan jäädä aamiaiselle.
Tiivistettynä: ensin halutaan sänkyyn ja väliajan jälkeen tähtäimessä ovat löysäksi keitetyt munat.
Viime syksynä 30-vuotisia taipaleitaan teatterintekijöinä juhlistaneiden Pekka Kesälahden ja Riitta Toropaisen yhteistyö on saumatonta tälläkin kertaa. He ovat Oulun Työväen Näyttämön luottokaksikko.
Myös Kesälahden esittämän Maurin ja tämän Kaija-vaimon yhteispeli ansaitsee suitsutusta. Satu Keränen onkin nousemassa hyvää vauhtia Toropaisen rinnalle hurmaavaksi komedienneksi.
Muutoin niin rasvatussa kokonaisuudessa musiikkivalinnat jäävät ihmetyttämään. Miksi Leo saapuu ikkunasta laulaen ja kitaraa soittaen? Hän kun nimenomaan ei tule hurmaamaan Viiviä, vaan kuvittelee osallistuvansa isoille illalliskutsuille kahdenkeskisten treffien sijasta.
Toki Tuomas Tiitinen on vakuuttava kitaran varressa, mutta dramaturgisesti elvistelylle ei löydy perusteita.
Kuka jää aamiaiselle? on kevyttä Bed & Breakfast -komediaa, joka tyydyttää pahimman naurun nälän – ainakin hetkeksi.
Artikkelin lähde Kaleva 20.10.2016.