Ensi-ilta
Lauantaitanssit on kirjeiden kantama kaukorakkauskertomus, utelias ja huvittunut ällistelmä perinnöksi jääneiden tavaroiden äärellä ja esteettisesti kaunis elävä asetelma kuoleman kohtaamisesta.
Paasonen sormeilee hienosti sitä sielullista solmua, jonka läheisen ihmisen poismeno aiheuttaa.
Esitys saa tunteet aaltoilemaan. Välillä nykii suupielissä, välillä kuristaa kurkusta. Kehokin eläytyy esitykseen. Hengittäminen muuttuu vaikeaksi. Puhallinsoittimet assosioituvat laivan höyrypilleihin ja intubaatioputkiin, ohuet kalvomuovit meressä eläviin maneetteihin ja nesteenpitäviin ruumissäkkeihin. Kliininen ote ja elämäniloinen humppahumanismi yhtyvät.
Tanssijat Heli Pippingsköld ja Salla-Maria Santos heittäytyvät avoimina fiiliksestä toiseen. Symppis tyyppi tämä mies, jonka kautta kuoriutuu esiin kaksi terävää ja koomista esiintyvää artistia.
Taiteilijat ovat niitä selittäjiä, joita sokeina kulkevat tarvitsevat vierelleen. Kannattaa pitää silmänsä auki. Ainakin elämämme ajan.
Artikkelin lähde Kaleva 15.10.2016.