Henkinen ja fyysinen reippailija
Pohjoisen vahva puolestapuhuja Matti Rossi on jättänyt pysyvän jäljen Oulun kulttuurin rakentamiseen ja kehittämiseen.
Kysymyksen esittää Matti Rossi, ja paikka on hotelli Lasaretin vastaanottotiski.
– Meillä on nyt hyvä tilanne. Kaikki kabinetit ovat varattuja, kuuluu nuoren naisen vastaus.
– Ei hätää. Haastattelun voi tehdä vaikka viidennen kerroksen ylätasanteella, Rossi sanoo kohteliaasti.
Siltä seisomalta alkaa rakennuksen laajan taidekokoelman asiantunteva esittely, mutta siitä ehditään käydä läpi vain murto-osa. Tärkeintä on nyt pureutua henkilöön nimeltä Matti Rossi. Mieheen, joka on jättänyt oululaiseen kulttuuriin ja opetustoimeen ansiokkaita jälkiään.
Yksi niistä on Lasaretti, joka valikoitui tapaamisemme paikaksi, koska Rossi oli vielä eläkevuosinaan rakennustoimikunnan puheenjohtajana osaltaan toteuttamassa muuttamista nykykäyttöön.
Eri hankkeiden vetäjänä ja johtajana Rossi on kotikaupungissaan jo kävelevä – vai pitäisikö sanoa pyöräilevä – instituutio. Myös valtakunnallisia luottamustoimia on pitkä lista.
Kaikki alkoi siitä, kun Oulun lyseossa vapautui historia- ja yhteiskuntaopin vanhemman lehtorin paikka 1963. Nuori maisteri haki paikkaa ja sai sen.
– Opetustyö tuntui silloin ja vielä nytkin omimmalta, ja on erinomaisena elämänvaiheena mielessä edelleen.
Ensikosketus Ouluun oli ikimuistoinen.
– Yövyimme vaimoni Ragnin kanssa teltassa Nallikarissa, mutta pian saimme vuokrattua asunnon Nummikadulta.
Keski-Suomesta Helsingin kautta Ouluun muuttanutta nuorta miestä ei huimannut pohjoinen ulottuvuus.
– Kysymys on aina mittasuhteista. Kun kävin 1960-luvulla vanhempieni ja perheeni kanssa 900 kilometrin päässä Hammerfestissa, paluumatkalla Rovaniemellä tuntui siltä, että olemme etelässä.
Lyseon käytäviä on sen 142-vuotisen historian aikana astellut lukuisia aikakautensa merkkihenkilöitä. Lyseolaisten keskuudessa historian ja yhteiskuntaopin vanhemman lehtorin ja rehtorin Matti Rossin joviaalia hahmoa muistellaan yhä ilolla ja kunnioituksella.
– Kyllä opettajat muistetaan. Kävin aina alttiisti oppilaiden ja kollegoiden kanssa rehtiä ja avointa keskustelua, ja jatkan sitä edelleen mielelläni, kun heitä tapaan.
1976 Rossi siirtyi Pokkitörmältä 150 metriä etelämmäksi kaupungintalolle, josta tuli hänen työuransa asemapaikka eläkkeelle jäämiseen 1999 saakka.
Kaupunginteatteri Oulussa jo oli, mutta se ei kulttuurinnälkäiselle Rossille alkuunkaan riittänyt. Hänen toimikaudellaan Ouluun luotiin kulttuuritoimintojen täyskäsi: muun muassa pääkirjasto, Madetojansali, museot, ammattikorkeakoulu, nuoriso- ja kulttuurikeskus Nuku (nyk. Valve) ja Tietomaa Oy.
– Tämä perustui siihen, että luottamushenkilöiden ja virkamiesten välillä vallitsi hyvä etenemisen tahto.
Rossi on ollut eläkkeellä jo 17 vuotta, mutta hänen ympärillään tapahtuu koko ajan. Hän pitää esitelmiä, kirjoittaa, ottaa kantaa, harrastaa ja liikkuu. Onpa hän käynyt luennoimassa myös risteilyaluksilla vaimonsa Paulan kanssa – eteläisimmillään Senegalissa ja pohjoisessa Tromssassa saakka.
– Yhteisöllisyys on elämäni sisällön ja hyvinvoinnin kannalta hyvin tärkeää. Jatkan tätä niin kauan kuin voimani riittävät, kuitenkin tunnustaen, että kyllähän toimintoni hidastuvat.
Rossi tuntee kaikki, ja hänet tunnetaan ympäri Suomea. Hän on aina ollut Oulun ja pohjoisen Suomen vahva vaikuttaja ja puolestapuhuja.
– On erittäin surullista, että esimerkiksi Ylen palkittu asiantuntijaohjelma
Oulun kaupungin tulevaisuudennäkymät – nimenomaan talousluvut – saavat hänet mietteliääksi.
– Kuitenkin kunnossa olevat perusasiat antavat edellytykset pärjätä. Yrityksiä ja työpaikkoja tarvitaan. Korostaisin sitä, että Oulu on menestynyt aiemminkin ja menestyy varmaan nytkin hyvään osaamiseen ja tutkimukseen perustuvan monipuolisen koulutuksen varassa.
Rossi asuu nykyään Tuirassa ja on Hupisaarten luonnonkauniissa ympäristössä pyöräteiden vakiokäyttäjä. Hyvän fyysisen kunnon ylläpitäminen on hänelle luonteva elämäntapa, mutta takavuosina elopaino taisi olla liian korkea.
– Laihdutin vedonlyönnin seurauksena 1980-luvun lopulla kolmessa kuukaudessa 26 kiloa, enkä vieläkään oikein tiedä, miten se oli mahdollista, hän nauraa.
Energiaa ja elinvoimaa huokuva mies on jokseenkin samoissa mitoissa.
– Olen onnekas, että minulla on ollut näin hyvä terveys, koripalloa hyvässä kaveriporukassa edelleen harrastava ikiliikkuja sanoo.
– Katsoin joitakin vuosia sitten nauhalta omaa pelaamista ja totesin, että koripalloltahan tuo näyttää, mutta lähetys taitaa tulla hidastettuna.
FAKTA
Ylioppilas Jyväskylän lyseosta 1956, filosofian maisteri Helsingin yliopistosta 1962 oppiaineenaan historia, kansantalous ja kirjallisuus. Opetusneuvos 1997.
Opettaja Helsingin lyseossa 1962–1963, vanhempi lehtori Oulun lyseossa 1963–1974 ja rehtori 1971–1976.
Oulun kaupungin hallintojohtaja, apulaiskaupunginjohtaja, toimialajohtaja 1976–1999. Oulun valistustalo Oy:n toimitusjohtaja 1995–2001.
Lukuisia alueellisia, paikallisia ja valtakunnallisia johtokuntien jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia, joista merkittävimmät ovat Suomen museoliiton pj. 1983–1988 ja 1997–2002, Suomen matkailuliiton pj. 1992–1997, Tietomaa Oy:n hallituksen pj. 1985–1992 ja Oulun väliaikaisen ammattikorkeakoulun johtoryhmän pj. 1990–1995.
Museoliiton ja matkailuliiton kunniajäsen.
Suomen kulttuurirahaston H.G. Porthan -mitali toiminnasta ”pohjoisen historian ja nykypäivän yhdistäjänä” 2005, Oulun 400-vuotisjuhlamitali 2005.
Harrastukset: henkinen ja fyysinen reippailu, lukeminen, koripallo, pyöräily, mökkeily Saarijärvellä, kalastus, marjastus ja polttopuiden pilkkominen kirveellä.
Ensimmäinen puoliso Ragni (k.) 1990. Toinen puoliso Paula vuodesta 2002. Ragnin kanssa kaksi poikaa ja yksi tytär. Kolme lastenlasta.
Merkkipäiväjuhla vietetty perhepiirissä. Merkkipäivänään matkoilla.
Matti Rossi on tuttu näky kaupungin pyöräteillä. ”Pyöräily on Oulussa paras tapa liikkua paikasta toiseen”, hän korostaa.
Artikkelin lähde Kaleva 23.10.2016.