Taidekoulu kesti hetken, harrastus läpi elämän

Kaarlo Lehtomäki oli yksi välirauhan aikana toimineen Oulun vapaan taidekoulun
oppilaista. Pikisaaren takana Korkeasaaressa sijainneen koulun taru päättyi tulipaloon.

Leena Kangas

Kun Oulun vapaa taidekoulu syksyllä 1940 aloitti toimintansa, mukaan opiskelijoiden joukkoon ilmoittautui myös oululainen Kaarlo Lehtomäki (s. 1922). Tuolloin 17-vuotias nuorukainen oli harrastanut piirtämistä jo pitkään ja taide kiinnosti.

Taidekoulu toimi Pikisaaren takana Korkeasaaressa rakennuksessa, jonka Lehtomäki muistelee aiemmin olleen Kajaanin puutavarayhtiön sahakonttorina.

Monet oppilaista kulkivat kouluun veneellä ja niin teki myös Lehtomäki. Siltakin saareen oli, mutta monelle koulumatka oli lyhyempi soutaen.

– Juntusen Kallehan se ihmisiä Pikisaareen souti, muistaa Lehtomäki.

Koulua oli iltaisin kolme tuntia. Päivisin oppilaat kävivät töissä kuka missäkin, Lehtomäki oli tuolloin jo rautateillä.

– Päivät olivat tiiviitä, kun ensin oli töissä ja sitten vielä illalla koulussa, mutta kun se kiinnosti se koulu, niin ei se rasittanut, hän toteaa.

– Koulussa oli hyvä henki ja sinne oli aina mukava mennä.

Koulussa piirrettiin ja maalattiin asetelmia.

– Myöhemmin meillä oli alastonmallikin, Karhun Hilkka oli mallina, Lehtomäki kertoo.

Oppilaita oli kymmenkunta, kevätkaudella muutama enemmän.

Opettajana toimi koulun perustaja Veikko Pälve.

Joulukuulta 1940 on Pälven Lehtomäelle käsin kirjoittama todistus, jossa kerrotaan Herra Kaarlo Lehtomäen opiskelleen piirustusta ja osoittaneen erittäin hyvää edistymistä.

Lehtomäki muistelee sitä iltaa keväällä 1941, kun koulu paloi. Koulu oli juuri loppumaisillaan.

Oppilaiden piirustukset ja maalaukset olivat vielä koululla, Veikko Pälve oli pakkaamassa omia teoksiaan. Oppilaat lähtivät koululta kohti kaupunkia, ja kun he olivat päässeet Pikisaaren kaupunginpuoleiseen päähän, he näkivät palokunnan olevan matkalla jonnekin. Silloin he eivät vielä tienneet, että taidekoulu oli tulessa.

– Sitä meidän opettajaakin epäiltiin, että se olisi tahallaan polttanut sen rakennuksen, mutta ei siihen varmuutta saatu.

Vaikka aika Oulun vapaassa taidekoulussa kesti vain hetken, jatkui Kaarlo Lehtomäen taideharrastus läpi elämän. Oman elämäntyönsä hän teki Valtionrautateillä, ja työnsä ohella toimi aktiivisesti VR:n taideliitossa osallistuen lukuisiin näyttelyihin ja 1950-luvun puolivälissä myös toista kuukautta kestäneelle liiton järjestämälle opintomatkalle Pariisiin.

Lisäksi Lehtomäki on maalannut useita muotokuvia paitsi omasta lähipiiristään myös muun muassa kenraalimajuri Tauno Tuomisesta ja professori Pekka Vuoriasta.

Eikä kuvataide ole ollut Kaarlo Lehtomäen ainoa taiteellinen harrastus.

– Olen laulanut koko elämän ikäni ihan poikasesta lähtien. Ensin poikakuorossa, myöhemmin VR:n edustuskuorossa, joka kiersi esiintymässä eri puolilla Eurooppaa, hän kertoo.

Pieni kosketus elokuvantekoonkin Lehtomäellä on, sillä hän toimi avustajana Mikko Niskasen Pojat-elokuvan kuvauksissa 1960-luvun alussa.

Ja sehän sopii hyvin: onhan hän itsekin Oulun poikia, Kakaravaaralta kotoisin.

Merikoskikerho johdattelee lauantaina 22.10. Pikisaaren ja Korkeasaaren taide-elämän nykyhetkeen ja menneeseen. Lähtö kello 14 Vanhalta Villatehtaalta ( Pikisaarentie 17) Galleria Harmajasta, jossa galleristi Tarja Myllyaho esittelee gallerian uuden näyttelytilan ja siellä esillä olevan Petri Yrjölän Seitti-näyttelyn. Sen jälkeen Villatehtaan toisessa kerroksessa kuullaan Korkeasaaressa lukuvuoden 1940–1941 toimineesta Oulun vapaasta taidekoulusta. Lopuksi tehdään pieni kävelyretki Korkeasaaren puolelle paikkaan, jossa taidekoulu aikoinaan toimi. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Kuvassa ovat istumassa (vas.) Kalle Tervonen, Hermine Hellemaa, Veikko Pälve (Aaltona) ja Marjatta Ylitalo. Seisomassa (vas.) Kaarlo Lehtomäki, Yrjö Matkaselkä, A. Sipola, Teuvo Holopainen, Olavi Laine ja Sigfrid Hietala. Keväällä koulun oppilaiksi tulivat myös ainakin Aarre Viinikanoja ja Kerttu Kauniskangas. Lehtomäki muistelee, että kuvan otti Uuno Laukka. Samainen kuva on julkaistu myös Kalevassa 9.1.1941.

Artikkelin lähde Kaleva 21.10.2016.