Futuran kolme vuosikymmentä

Kuvanveistäjä Martti Aiha valoi valkobetoniveistoksensa vuonna 1986.

Nyt, 30 vuotta myöhemmin teos etsii yhä paikkaansa
kaupungissa.

Anne Helaakoski teksti // Jorma Hilli kuva

Taiteilija
muistelee:
– Kun Futura – tuntematon oli näyttelyssä Rotuaarilla vuonna 1987 ja Oulun kaupunki osti sen kokoelmaansa, oli silloisen taidemuseon johtajan kanssa sovittu, että kun se siirtyy näyttelystä pois, katsotaan sille yhdessä sopiva paikka, muistelee Fiskarsissa asuva kuvanveistäjä Martti Aiha.

Aihan yllätykseksi veistos kuitenkin vain siirrettiin Rotuaarilta linja-autoasemalle.

– En ollut tyytyväinen paikkaan ollenkaan. Työ vaatii aivan toisenlaisen ympäristön. Siitä oli kädenvääntöä kaupungin kanssa, mutta hävisin.

Aiha kertoo miettineensä aikoinaan pariakin sopivaa paikkaa veistokselle. Hän muistaa, että tarkoitus oli tyrkyttää sitä kaupungintalon ja Tuiran siltojen tienoille.

– Katselin silloin Kajaaninkadun ja Oikokadun kulmaan jäävää kolmion mallista aluetta tai Torikadun ja Oikokadun kulmaa.

Aiha muistelee Futuran sijoituspaikasta käydyn julkista sanasotaa.

– Kalevan toimitusjohtaja Aaro Korkeakivi soitti kuultuaan jupakasta ja ehdotti, että osta teos takaisin, niin hän ostaa sen Kalevalle. Aaron juoni oli hyvä, mutta se ei onnistunut. Kaupunki kieltäytyi myymästä.

Kun Aiha viimeksi katseli Futuraa, hän näki siitä vain puolen metrin pätkän. Sen ympärille oli aurattu lunta. Outoa suhtautumista ylipäätään käyttää taideteosta lumenkaatopaikkana, taiteilija tuumii.

– Teos kärsii tuollaisesta kulutuksesta, vaikka olisi mistä tehty. Alaosa on saanut kolhuja, kun siihen ei ole teetetty edes jalustaa.

Muutenkin Futura tarvitsisi Aihan mielestä kunnon entisöinnin. Hänen käsityksensä mukaan veistosta valettaessa raudoituksen kanssa kaikki ei mennyt niin kuin piti. Veistos pysyy koossa, mutta halkeamia on tullut.

Aiha toivookin yhä, että Futura löytäisi uuden asiallisen paikan ja sille tehtäisiin jalusta, joka toimisi teoksen ja ympäristön kanssa.

– Veistos kun kuitenkin kuuluu yhteen kauteen tuotannostani, jota arvostetaan. Harmittaa, että se on heitteillä.

Museonjohtaja
muistelee:

Jorma Westerlund toimi Oulun taidemuseon johtajana vuosina 1982–1991. Hän muistaa Futuran sijoituskaplakan sangen hyvin. Hänen mukaansa veistoksen ei ollut määrä jäädä Rotuaarille, vaikka jossain niin on kerrottukin.

– Se tosin oli Rotuaarilla aika pitkään, kun sille etsittiin sijoituspaikkaa. Rotuaarille se ei kuulemma voinut jäädä katujen puhdistamisen takia, kun talvi tuli.

Westerlundin mukaan kuvataiteilija ei ollut tavoitettavissa, kun Futura siirrettiin kuvataidelautakunnan päätöksellä väliaikaiseen paikkaan. Linja-autoaseman viereen veistos sijoitettiin, koska haluttiin radan toisellekin puolelle julkinen taideteos.

– Olin Aihan kanssa sopinut, että katsotaan Futuralle paikka, mutta hänestä ei kuulunut mitään. Myöhemmin kuulin hänen kierrelleen kaupungilla ja katselleen sopivia paikkoja. Tiedän, että hän olisi halunnut sen kaupungintalolle päin, mutta veistosta ei voitu sinne laittaa.

Westerlund ei muista Aihan yrittäneen ostaa veistosta takaisin, mutta kertoo, ettei kaupunki yleensä voi periaatteesta myydä kokoelmaansa.

Westerlundia harmittaa, että komea teos seisoo nyt rapistuvana linja-autoasemalla.

– Ohitse kun olen kulkenut, on tehnyt mieli kirjoittaa, että se pitää pitää kunnossa ja sijoittaa paremmin. Paikan piti olla väliaikainen, eikä veistosta ole edes koskaan virallisesti paljastettu. Joskus tuntuu, että on unohdettu kokonaan, että kaupungilla on noin hieno teos.

Kulttuuriperintötyönjohtaja
kertoo:

Kulttuuriperintötyönjohtaja Pasi Kovalainen museo- ja tiedekeskus Luupista myöntää, ettei linja-autoaseman edusta ehkä ole Futuralle paras paikka.

Se on kuitenkin varmaa, ettei veistos tule siihen jäämään. Jo matkakeskuksen alueen rakentaminen tulee olemaan niin totaalista, ettei veistos voi siinä sijaita, Kovalainen tietää.

Kovalaisen mielestä Futura voi hyvinkin sijaita Raksilassa, mutta uusi paikka tarvitaan.

– Voisin kuvitella, että viiden vuoden sisään sellainen löytyy. Alustavasti on jo selvitelty, mistä saataisiin tutkimus valkobetonin kunnosta. Sekin vaikuttaa seuraavaan sijoituspaikkaan, onko se kuinka pienillä jutuilla kunnostettavissa ja siirrettävissä.

Viime kädessä veistoksen siirrosta päättää kuvataidetyöryhmä. Se on kaupungin sisäinen toimielin, joka koordinoi julkisen taiteen hankintaa ja hoitoa.

Entä onko taiteilijalla siinä sananvaltaa?

– Minun tietojeni mukaan taiteilijalta kysytään aina.

Pasi Kovalaisen mukaan siirron myötä veistokselle voitaisiin valmistaa myös sopiva jalusta eikä virallinen paljastustilaisuuskaan ole pois suljettu.

Konservaattori
selvittää:

Tutkija-konservaattori Päivi Kyllönen-Kunnas museo- ja taidekeskus Luupista tuntee veistoksen hyvin.

– Oulun kaupungin taidekokoelmiin inventoitu KK-675 Aiha, Martti: Futura – Tuntematon (1986). Valkobetonia, jossa on pigmenttiä mukana. Se on ollut kaupungin oman julkisen taiteen huollon ja konservoinnin piirissä vuoden 2000 jälkeen. Sitä ennen tehdyistä toimenpiteistä ei ole dokumentoitua tietoa.

Veistosta ei ole ainakaan vuoden 2000 jälkeen puhdistettu. Syitä siihen on monia.

– Pinnat ovat sen tyyppisiä, ettei puhdistus yksiselitteisesti ole tulokseltaan hyvä. Se voi aiheuttaa ulkonäössä rajuja muutoksia, esimerkiksi halkeamat voivat tulla enemmän näkyviin. Lisäksi menetelmät voivat kuluttaa veistoksen pintaa.

Teoksesta myös puuttuu kahden pystyosan yhdistävästä metallilistasta metalliin tehty kultaukselta näyttävä pinta.

– Se on kulunut pois. 30 vuotta tekee tehtävänsä.

Kyllönen-Kunnas kertoo, että jokaisen teoksen kanssa arvioidaan, mikä on sille laadunmukaista. Kyseessä on kuitenkin ainutlaatuinen teos.

Futurasta on keskusteltu jo vuonna 1999 ja kuvataidetoimikunta on miettinyt mahdollista kunnostamista useita kertoja, viimeksi vuonna 2015.

Kyllönen-Kunnaksen mukaan kunnostukseen on monta menettelytapaa, joista puhdistaminen on vain yksi pieni osa.

Luupissa on ollut tiedossa kolme vuotta, että teos on siirrettävä, kun matkakeskuksen rakentaminen alkaa.

– Siksi asiaa on valmisteltu ja kartoituksia tehty siitä, mitä veistokselle on hyvä tehdä, ennen kuin itse sen pinnalle tehdään mitään.

päätyyn helmikuussa 1988. Futura nykyisellä paikallaan linja-autoaseman päässä olevalla
aukiolla.

Artikkelin lähde Kaleva 30.10.2016.