Artikkelin lähde Kaleva
Anssi Väisänen,
tekstit ja kuvat– Tämä ei kannata enää, Oulun keskustan antikvariaatin yrittäjä Marja Kyyrö puuskahtaa.
Hän irtisanoi liikkeensä vuokrasopimuksen torstaina. Liike on auki toistaiseksi, mutta ei kauan.
– Vanhat kirjat eivät mene kaupaksi. Nettikirppareilta ihmiset saavat kirjansa ilman välikäsiä eli halvemmalla. Samoin on käynyt levyille: musiikkia voi ladata netistä, eikä vinyylilevyjen harrastajien joukko ole niin suuri, että levykauppa kävisi, Kyyrö perustelee lopettamisen syitä.
Yrityksen aloitti Kyyrön isä yli 30 vuotta sitten. Nykyisellä paikallaan Isollakadulla liike on toiminut vuodesta 1993.
– Meillä on vakiintunut kanta-asiakaskunta, mutta se ei yksin riitä. Kauppansa tekevät erä-, sota-, koulu- ja filosofiakirjat ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta.
Rautatienkadulla vuodesta 1987 lähtien toimineen Oulun Ale-Kirjan oma juttu on uudet lehdet.
– Asiakkaiden ostamat uudet lehdet kiertävät heti meille. Hyllyssä on melkein samat lehdet kuin marketeissa, Suvi Viitasaari kertoo.
Pelkkä vanhojen kirjojen kauppa ei riittäisi pitämään liikettä auki.
– Meillä on alakerrassa iso poisto-osasto. Sieltä saa viitosella paljon lukemista mukaan, liikettä viisi vuotta vetänyt Viitasaari mainostaa.
– Tietopohjaiset sotakirjat menevät, samoin eräkirjat, Stephen Kingit, Mika Waltarit ja Samuli Paulaharjut. Tyypillisin hyllyyn jäävä on keittokirja: netistä löytää yhdellä haulla kymmeniä suklaamuffinssin reseptejä.
Suvi Viitasaari on tehnyt saman havainnon kuin kollegansa.
– Nuoria näkyy liikkeessä yhä vähemmän. Kun on älypuhelimet ja netti, ei juuri muuta välitetä lukea. Tex Willerienkin ostajat ovat aikuisia. Nyt on jostain kumman syystä hitiksi noussut 1980-luvulla ilmestynyt urheilusarjakuvalehti Buster.
Yksi asiakas tuo samalla liikkeeseen luettuja aikakauslehtiä, joista Viitasaari hyvittää 14 euroa. Heti perään tullut mies tarjoaa kassillista kirjoja. Ei tule kauppoja.
Rautatienkadun vanhinta divaria Kirja-Antikvariaattia yli 40 vuotta pyörittänyt Irja Räsänen tiivistää asiakaskunnan näin:
– Vanhempi väki, etenkin miehet, käyvät ostamassa hyviä kirjoja: elämäkertoja, historiateoksia, romaaneita. Puutyökirjoja, kansanperinnekirjoja ja Karjala-kirjoja kysytään jonkin verran. Ajan kirjoista menevät ne, jotka syystä tai toisesta ovat pinnalla elokuvissa tai tv-sarjoissa. Fantasiakirjat olivat hetken huuma.
Myytävästä tavarasta ei ole pulaa, liikkeen hyllyt notkuvat.
– Voi sitä kirjamäärää, mitä ihmiset kantavat tänne ja tarjoavat minulle. Mutta kun kirjat eivät mene kaupaksi eivätkä mahdu hyllyyn, on pakko sanoa ei.
Räsäsen mielestä kaupunkikulttuuri on vienyt lukemisen riemun.
– Mustanaamioita ja Bustereita ostetaan, mutta nekin asiakkaat ovat vanhoja muistelevia miehiä. Lapsia ja nuoria näkee asiakkaina hyvin harvoin. Ei ymmärretä, miten hyvän kirjallisuuden lukeminen rikastuttaa ihmistä.
erä, dokumenttipohjainen sota, puutyöt, kansanperinne, filosofia, Karjala, kauhu.
Myyvät aina:
Stephen King, Samuli Paulaharju, pinnalla olevat uutuudet.
Eivät mene kaupaksi: vanhat romaanit, keittokirjat, tietosanakirjat, suurpainoksiset kaikkien jo lukemat kirjat (Ilkka Remes, Reijo Mäki, Reino Lehväslaiho, Kalle Päätalo).
Päivän hitit: 1980-luvun urheilusarjakuvalehti Buster ja Tex Willer -lännensarjakuva.
Timo SurojeginAntikvariaattiyhdistyksen
puheenjohtaja
Suomen Antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Surojegin luettelee helposti kirjailijoita, joiden teokset eivät myy divarissa eikä niitä kannata tuoda tarjolle.
– Kirjan ikä on lyhentynyt. Suurten painosten kirjailijat myyvät uutena, mutta ei mene kauan, kun niitä saa joka divarista polkuhintaan. Kysyntä kohdistuu enemmänkin sotahistoriaan, taiteeseen, korkeampitasoiseen filosofiaan ja historiaan – sekä vanhempaan dekkarikirjallisuuteen. Surojegin sanoo.
Surojegin on havainnut uuden trendin: enää ei keräillä teeman mukaisia kirjoja.
– Vaikkapa Lappi-aihetta ei kerätä systemaattisesti. Kirjan sisältö merkitsee yhä enemmän: kirjoja ostetaan enemmänkin tarpeeseen kuin kokoelman täydennykseksi.
Antikvariaattiväki ei pelkää, että paljon kohistu e-kirja ohittaisi suosiossa painetun kirjan.
– Tapaan kollegoja paljon muun muassa messuilla. Vaikka puhutaan kirjan kriisistä, sittenkin ihmiset alkavat olla sitä mieltä, että painettu kirja on parempi käyttöliittymä kuin sähköinen kirja. Ihmiset tuijottavat tietokoneita töissään niin paljon, että sängyssä pitelee mieluummin kirjaa kuin tablettia, Timo Surojegin naurahtaa.
Artikkelin lähde Kaleva