Artikkelin lähde Kaleva
Parhaat hirvipalvit tulevat 3–5 kilon paloina. Siankinkku saa huoletta painaa 10 kiloa.
Palvaajalle maistuu palvilihakiusaus. Otetaan perunoita ja palvattua porsaan ulkofilettä, jotka leikataan suikaleiksi. Laitetaan kermaa ja mausteet eikä muuta kuin uuniin.
Asiakas toi runsaat 20 kiloa hirvenlihaa savustettavaksi. Lempeä leppäsavu on tehnyt vuorokauden ajan uunin lämmössä tehtävänsä. Asiakasta odottavat Haukiputaan Palvituotteessa herkut. Haukiputaan Palvituotteessa on yrittäjä vaihtunut, kunIsä Juhani Tuomela ryhtyi palvaamaan lihaa vuonna 1982, kun haukiputaalainen Antero Kirvesniemi oli lopettanut hieman aiemmin oman toimintaansa Haukiputaan aseman seudulla.
– Palvaamo oli jo olemassa Haukiputaalla, kun muutimme tänne vuonna 1979. Päätimme jatkaa sen toimintaa. Nyt on taas nuorempien vuoro, Juhani Tuomela sanoo.
– Sukupolvenvaihdos ei ollutkaan aivan yksinkertainen asia. Ei tätä voinut lahjoittaakaan pojan perheelle. Tarvittiin verottajan ennakkopäätökset ja kaikki.
Tuomela vertaa paperisotaa aikoinaan tapahtuneeseen palvaamon perustamiseen.
– Silloin riitti, että kunnan elinkeinoasiamies teki vaadittavat ilmoitukset. Siitä se lähti yksinkertaisesti touhu liikkeelle.
– Nykyään on ollut siihen nähden tuplasti täytettävänä papereita. Lopettamispapereitakin on tehty läjäpäin.
– Kaikki päätökset tietenkin maksavat ja apuna ollut tilitoimisto, joka on hoidellut paperihommia on luonnollisesti pyytänyt osansa.
Kari Sankala, tekstiOulu
Pohjois-Kellossa Käpylänperäntie 22:ssa sijaitsevassa Haukiputaan Palvituotteessa on meneillään vuoden kiireisin aika.
Kiireen syy ei ole joulussa vaan hirvenmetsästyksessä.
– Syksy on täynnä rahtipalvausta. Asiakkaat tuovat omat lihansa. Suurimman asiakaskunnan muodostavat hirvimiehet, kertoo Ari-Pekka Tuomela.
– Hirven lihaa palvataan erityisesti lokakuusta marraskuun alkuun, vaikka metsästyskausi päättyykin vuoden vaihtuessa.
– Joulukuussa ovat vuorossa kinkut. Ihmiset ostavat omat kinkkunsa ja tuovat meille tänne palvattavaksi. Tammikuussa kausi jatkuu alennuskinkkujen palvauksella. Keväällä liikkeellä ovat kotiteurastajat.
Tuomelan mukaan ihmiset palvauttavat jouluksi myös kalkkunoita.
– Tietysti teeret ja metsot, hanhet sekä ankat, jänikset ja rusakot ovat meillä palvattavia lihoja. Palvauksessa on ollut myös Kainuussa kasvatettua tai Virossa ammuttua villisikaa. Karhuakin on ollut.
– Meillä savustetaan erittäin paljon myös naudan lihaa ja lammasta. Ne meinasivat ihan unohtua listasta.
Haukiputaan Palvituote on Tuomeloiden pienyritys, joka on toiminut jo 1980-luvulta omakotitalon piharakennuksessa.
Syyslomapäivänä palvaamon pihassa käy kuhina. Autoa tulee ja menee. Lihaa kannetaan sisään ja ulos.
Palvituote ei myy ulos mitään, vaan keskittyy palvaamaan asiakkaiden itsensä tuomat lihat.
– Me emme tee mitään myyntiin. Näin emme tarvitse mitään lihantarkastustoimintaa, joka sulkisi hirvimiehet ulos.
– Teimme tässä sukupolvenvaihdoksen, kun ryhdyimme vaimoni kanssa pyörittämään isäni aloittamaa toimintaa. Tarkoituksena on saada perheen elanto tästä, Ari-Pekka Tuomela sanoo.
– Meitä ei ole muita kuin vaimoni Anna Alakuijala ja isäni Juhani Tuomela käy tässä auttamassa.
Haukiputaan lisäksi vastaavia palvaamoyrittäjiä löytyy ainakin Iistä ja Pudasjärveltä. Myös Kylmänen Rantsilassa palvelee metsämiehiä tehden säilykkeitäkin.
Pohjois-Kellossa tehdään ainoastaan lämminsavua. Lämminsavu syntyy lämpimässä uunissa noin sadassa asteessa. Lämpö uuniin saadaan nestekaasulla ja savu uuninpesässä poltettavasta tervalepästä, joka on haettu appiukon metsästä.
– Leppä on perinteinen, mieto savu. Kalakin savustetaan lepällä. Se antaa lempeän savun hajun. Se on hyvä lihassa, Tuomela sanoo.
– Uunissa liha kypsyy vuorokauden verran. Savua pitää käydä lisäämässä noin tunnin välein.
Se toinen savu, kylmä, vaatisi pitemmän uunissa olon, matalamman lämmön ja erilaisen suolan.
Saunapalvi on oikeastaan sama kuin lämminsavu.
– Esimerkiksi joulukinkku tehdään samassa uunissa ruuaksi ja leikkeeksi.
Lihan palvaaminen maksaa asiakkaalle 3,60 euroa kilo. Palvausmaksu peritään tuoreena punnitun lihan painon mukaisesti.
Tuomelan mukaan palvaamon toiminnan vilkkauteen vaikuttaa suurelta osin hirvilupien vuotuinen määrä.
– Tämä vuosi ei ole ihan huippuvuosi, mutta lupien määrä on lisääntymään päin.
– Emme ehdi antamaan asiakkaille lihanleikkuupalveluja. Nykyään metsästäjillä on omat lahtivajat, joissa lihat on paloiteltu hyvin.
– Suurempina kokonaisuuksina tulevat lähinnä peijaislihat. Ne on raakapaloiteltu, jotka me voidaan pieniä sopivimmiksi paloiksi.
Artikkelin lähde Kaleva