Pääministerikin käytti hyvoneita

Haukiputaalaiset muistelivat vuosina 1970–1975 toiminutta tekstiilitehdasta ihan julkaisuksi asti. Hyvonissa onkin mistä
kertoa: se pisti suomalaisen miehen kalsarikulttuurin uusiksi.

Pia Kaitasuo

”Hyvon yllä hyvon olla” oli tietyn aikakauden klassikkomainoslauseita. Sitä toisteltiin niin ostoksilla kuin pukeutuessa – Hyvonit oli jalassa lähes joka jannulla!

Aarne Karjalaisen tekstiiliyritys levisi lisätyövoimaa tarvitessaan Hangosta Saloon ja Haukiputaalle. Vuosina 1970–1975 pieni pohjoispohjalainen kunta olikin pistämässä karskin suomalaisen miehen kalsarikulttuuria uusiksi: keveää, tyköistuvaa ja värikästä, oli Karjalaisen resepti.

Karjalainen toi tarjolle uudenlaisia materiaaleja ja kuoseja ja mullistavia ideoita kuten verryttelyasun ja puuvillaisen pyjaman yhdistelmän – täällä kun suurin osa miehistä nukkui alusasussaan jos ei Aatamin.

Ompelukoneet hyrähtivät käyntiin aluksi Martinniemen työväentalolla. Yhtä aikaa alkoivat raivaustyöt Ukonkaivoksella Hyvonille lahjoitetulla 50 hehtaarin alueella. Elementtirakennus kohosikin vauhdilla.

Tehtaan vihkiäisissä marraskuussa 1970 oli mahdollisimman arvokas kutsuvierasjoukko, kärjessä pääministeri Ahti Karjalainen.

Kalevan toimittaja tenttasi pääministeriltä tehdyn investoinnin yhteiskunnallista merkitystä, mutta uskaltautuipa tiedustelemaan myös tämän kantaa kyseisiin tuotteisiin.

Lukijat saivat tietää, että Hyvoniin luotettiin ihan maan poliittisessa johdossa!

Nyt Haukiputaan Hyvonin elämänkaari on koottu julkaisuksi. Idea syntyi Haukipudas-seuran piirissä ja tiedonkeruu aloitettiin vuonna 2013 Kansalaisopiston opintopiirinä.

Tästä seuralla oli hyviä kokemuksia jo aiemmin: samoin tavoin syntyi 2011 julkaistu Sahankylästä Asemakyläksi.

Haukipudas-seuran hallituksen jäsenet Liisa Ervasti-Julku ja Britta Passoja kiittelevät tekijäjoukkoa, kymmenhenkistä aktiivien porukkaa ja sen nokkamiehenä toiminutta tehtaan entistä tuotantopäällikköä Risto Örlingiä sekä tekstit painovalmiiksi saattanutta Anna-Riitta Mosorinia.

Materiaali kerättiin pääosin haastatteluin. Muutama toimitti muisteluksensa kirjallisena.

– Tämä historiikki oli suhteellisen helppo toteuttaa, kun vielä on muistelijoita, Passoja sanoo.

Ja legendatkin ovat mukana. Niin kuin se, kun kunnanvaltuuston kansandemokraattinen puheenjohtaja Lennart Mäkelä kolmen kollegansa kera kävi neuvottelemassa Hyvonin Haukiputaalle saamisesta.

Mäkelä oli palattuaan kertonut, miten heidän alusvaatteensa olivat kadonneet saunomisen aikana. Ne oli poltettu takassa, ja tilalle oli tuotu uutukaiset Hyvon-kerrastot – tarjoiluvaunussa!

Mäkelä oli usein pahoitellut, miten reissua varta vasten kotikunnan E-myymälästä ostetut flanelliset kamppeet oli hävitetty.

Haukipudas kasvoi vuosina 1970–1975 1 600:lla hengellä tehtaan vetäessä väkeä oman pitäjän ulkopuoleltakin. Kouluihin riitti tulijoita, päiväkotikin tarvittiin. Tehtaan väelle rakennettiin myös asuintaloja.

– Joku koiranleuka risti rivitalot Tupsulaksi, siellä kun asui pääasiassa naisia, Ervasti-Julku kertoo.

Haukiputaan yksikkö oli vuonna 1972 tuotantomäärältään ja -tiloiltaan yhtiön suurin. Tulevaisuudenodotukset olivat lujat varsinkin kun vuorineuvos Karjalainen oli vannonut uskollisuutta kunnalle.

Idänkaupan kiemurat koituivat kuitenkin Hyvonin kohtaloksi ja se asetettiin konkurssiin elokuussa 1976.

Hyvon määritti haukiputaalaiselämää niin suuressa määrin, ettei periksi olisi haluttu antaa.

– Haukiputaan-tehtaallahan meni hyvin. Sitä yritettiin irrottaa konkurssista, muttei onnistuttu, Ervasti-Julku toteaa.

Haukipudas-seuran päämääränä oli alunperin vain saada muistitieto talteen. Julkaisu on siten todellinen bonus.

Passoja pyytää katsomaan lempeällä silmällä kuvien laatua.

– Kuvat toivat meille haasteita: tehtaalla ei saanut valokuvata, joten ne kuvat on otettu ajan lehdistä.

Lehtien artikkelit ja uutiset ovatkin olleet tärkeitä lähteitä muistelusten ohella.

Hyvon-julkaisu on tärkeä haukiputaalaisen teollisuushistorian tallentajana, mutta se ei ole sen ainoa ansio.

– Tämä on mitä vahvimmin naisten työn historiaa. Materiaaliahan jäi teoksen ulkopuolelle vaikka kuinka paljon, ja olenkin ajatellut, että joku työntutkija saisi tästä erinomaista aineistoa, Passoja sanoo.

Fakta

Villahousuja itänaapuriin

Oululaissyntyinen Aarne Karjalainen (1913–1986) toimi vaatetusalan myyntimiehenä ja näki miesten alusvaatteille hyvät markkinat. Hän perehtyi alaan tarkoin, ja kun ei saanut suomalaisia yrityksiä innostumaan uusista koneista ja materiaaleista, perusti vuonna

1951

Hyvon-Kudeneule Oy:n.

Kehitysaluepolitiikka, hyvät logistiset yhteydet ja työvoimatarjonta olivat Haukiputaan valtteja, kun Hyvon etsi sijaa uudelle tuotantoyksikölle.

Haukiputaan-tehtaalla valmistettiin miesten ja poikien alusasuja. Aluksi tuotannossa oli myös villahousuja Neuvostoliiton markkinoille ja ne muodostivat puolet koko yksikön tuotannosta. Villahousuviennin taannuttua tuotevalikoima tehtaalla laajeni muun muassa yöasuihin ja t-paitoihin.

Hyvonin konkurssi jätti satoja työttömäksi ja vei kunnan ta-loudenpidon äärirajoille.

Vanhat Hyvon-tekstiilit kiinnostavat yhä ja niitä liikkuu nettikaupoissa.

Tehtaan tiloissa toimi myöhemmin jonkin aikaa muitakin vaateteollisuuden yrityksiä. Samoissa neliöissä on toiminut myös Nokia ja tällä hetkellä muun muassa Sanmina-SCI.

Hyvon yllä hyvon olla -julkaisusta on otettu 350 kappaleen painos. Sitä myydään 15 euron hintaan muun muassa Haukiputaan Oulu10-palvelupisteessä ja kirjastossa.

Kuva yllä: Haukiputaan Hyvon-
tehtaan vihkiäisissä nähtiin
yhtiön mallistoa mannekiinien
yllä. Miesmallin nimettömiin
tutustui mitä arvovaltaisin kutsuvierasjoukko: vuorineuvoksetar Marcella Karjalainen (vas.),
pääministeri Ahti Karjalainen,
vuorineuvos Aarne Karjalainen,
ulkomaankauppaministeri Olavi
J. Mattila, maaherra Niilo Ryhtä, Pohjois-Suomen sotilasläänin
komentaja, kenraali Olli Korhonen, Oulun yliopiston rehtori Markku Mannerkoski ja kauppa- ja
teollisuusministeriön ylitarkastaja Pentti I. Saarikko.
Haukipudas-seuran Britta Passoja ja Liisa Ervasti-Julku purkivat kirjapainon lähetystä hyvillä mielin. Miesten ja poikien kerrastojen ompeleminen oli keskeistä työtä Haukiputaan-yksikössä.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva