Kokenut lääkäri perustaa etiikkaan

Urologi Olavi Lukkarinen uskoo, että kuuntelu ja osaamisen jakaminen lisäävät parhaiten työhyvinvointia.

Ihminen toiselle

Olavi Lukkarinen astui 27-vuotiaana lääkärinalkuna vuonna 1972 työelämänsä taipaleelle, jonka hän oli päättänyt jo lapsuudessaan. Koti- ja karjaeläinten sisäelimien tutkiminen oman isän kanssa oli kiinnostanut pientä poikaa siinä määrin, että kädessä pidellyt sydän, maksa ja muut sisäelimet jättivät mielenkiinnon kytemään ihmisen fysiologiaan ja anatomiaan.

Mitkä tekijät ovat tuottaneet urologian erikoislääkärille ja professorille suurinta työhyvinvointia yli 40-vuotisen työuran aikana? Tuoko kunnianhimoiselle mielelle hyvinvointia yhä karttuva tieto ja osaaminen?

Hymy karehtii isäni suupielissä ja erityisesti silmissä.

– Palaute asiakkailta ja potilailta on joka kerta yhtä sykähdyttävää.

Oman työhyvinvoinnin kannalta ykköskokemus kokeneellekin lääkärille on lääkäriltä avun saanut asiakas.

Eniten ovat jääneet mieleen tilanteet, kun miehellä voi olla lapsettomuusongelmia, ja millä toimenpiteellä niitä on hoidettu.

– Lääkärin tehtävä on vastuullinen ja vaativa. Hänellä on oltava perusteellisten tietojen ohella halu noudattaa lääkärin jo vuosituhantisia eettisiä velvoitteita. Hän saavuttaa toiminnassaan luottamuksen tietojensa, ammattitaitonsa ja persoonansa perusteella.

Muut isäni työhyvinvointia kannatelleet tekijät ovat vuorovaikutus ja lääketieteellisen osaamisen jakaminen kollegoiden kanssa.

Nyt isäni sosiaalisen tuen muoto työyhteisössä on mentorointi, hiljaisen tiedon ja osaamisen jakaminen nuoremmille lääkärikollegoille.

On riemastuttavaa kuulla, kuinka ilmeisen palkitsevaa isälleni on saada jakaa syvällistä ja laajaa osaamista nuoremmille lääkäreille.

Isäni muistaa työuraltaan tilanteita, joissa keskustelut esimiehen kanssa oman työn tavoitteiden saavuttamisesta ja tuloksista ovat tuntuneet hyviltä.

Huutaminen, käskeminen ja epäasiallinen käytös eivät kuulu hänen mielestä hyvään esimiestyöhön.

Työhyvinvoinnin tutkijana tiedän lukuisista tutkimuksista hyvän, pahan, pelottavan, antoisan, lempeän, viisaan ja lukuisilla muilla sanoilla kuvatun esimiestyön merkityksen työhyvinvoinnille.

Ajattelen samoin isäni kanssa: esimies viestii jatkuvasti käytöksellään, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, tervehtii ja kuuntelee eli hoitaa sosiaalisten suhteiden repertuaaria taitavasti.

Esimies voi myös jäädä etäiseksi byrokratian rattaiden pyörittäjäksi, jolloin hänellä ei ole merkitystä henkilökohtaisella tasolla. Työn mielekkyys tulee pääasiassa silloin työn kohteista ja työtovereista.

Hauskana tilanteena isäni muistaa sen, kun vanhempi kollega, esimies oli kesken leikkaustilanteen napauttanut isääni instrumentilla käteen, kun leikkausvalinta oli kuulemma mennyt esimiehen mielestä väärin.

– Työhyvinvointi on osa suurempaa kokonaiselämän hyvinvointia. Mielenterveys, läheisimmät ihmissuhteet, nautinto liikunnan palkitsevuudesta ja kulttuuri luovat kestävän pohjan myös työnteon mielellisyydelle.

Näen isäni esimerkin lääkärin työn lisäksi suunnistajana, pianonsoittajana ja hyvänä kokkinakin.

Pauliina Marjala

Kirjoittaja on Olavi Lukkarisen tytär ja työhyvinvoinnin tutkija.

Fakta