Kimurantteja suhteita

Tylsä koti-ilta ja hylätyt hissukat. Oulun Työväen Näyttämön farssikonkarit Riitta Toropainen ja Pekka Kesälahti pitävät
Vihreässä hississä bileet kahdestaan.

Näyttelijät ovat kohdanneet eri rooleissa jo 30 vuoden ajan.

Eeva Kauppinen

Kun puolisot kirmaavat rientoihin, jäävät hissukat Birgitta Hurme ja Lasse Rajala viettämään tylsää koti-iltaa. Mutta se on varma, ettei Vihreä hissi tyssää tähän.

Teatterikäynnistä tuskin tulee pitkästyttävä, sillä Upseerinkadun estradilla kohtaavat Oulun Työväen Näyttämön farssikonkarit Riitta Toropainen ja Pekka Kesälahti.

Kaksikko on viihtynyt ja viihdyttänyt Oulun Työväen Näyttämöllä jo huimat 30 vuotta.

Näytelmä Vihreä hissi on saanut nimensä highball-lasiin tehtävästä miedosta cocktailista, johon sisältyy giniä, minttulikööriä, ginger alea ja jääpaloja.

Kesälahdesta kyllä löytyy niin terhakkaa giniä ja Toropaisesta tujaus minttulikööriä, että cocktailista tulee varmasti tiukka.

– Yritämme ainakin olla hissukoita, Pekka Kesälahti lupaa.

Vihreä hissi on amerikkalaisen Avery Hopwoodin näytelmä vuodelta 1915. Oulun Työväen Näyttämö sijoitti oman versionsa 30-luvun Suomeen kieltolain jälkeen.

Teksti tehdään Oulun Työväen Näyttämöllä jo toista kertaa. Ensimmäisen kerran se esitettiin 1924 nimellä Pilvenpiirtäjä.

Teatterissa Riitta Toropainen ja Pekka Kesälahti ovat vuoroin rakastaneet toisiaan yli kaiken, vuoroin inhonneet.

– Äiti et ole ollut minulle koskaan, Kesälahti sanoo Toropaiselle.

– Olet ollut vaimo tai vihan kohde. Kesäteatterinäytelmässä Pokka pitää esittämäni Emmet inhosi yli kaiken sinun Hyacinthiasi.

Emmet olisi mielellään toivottanut Hyacinthin vaikka hemmettiin.

– Ranskalaisen pyjaman ykkösversiossa olin miehesi, kakkosversiossa vain miehen ystävä. Olimme ulkopuolisia, jotka joutuivat keskelle hullunmyllyä.

– Farssissa Teetä vaikka väkisin inhosit minua yli kaiken, enkä minä edes tajunnut sitä, Pekka nauraa.

Tällä kertaa Riitta esittää Birgitta Hurmetta, jonka puoliso Valtteri Hurme (Esko Karhatsu) livahtaa ”johtokunnan kokoukseen”.

– Birgitta Hurme on uskonnollisesta maalaispitäjästä lähtöisin oleva kotirouva. Paino sanalla koti, sillä hän ei liiku sieltä juuri minnekään. Ei ainakaan ilman miestään. Jämäkämpi kotona kuin kylässä ollessaan. Sinisilmäinen. Höynäytettävissä oleva, Toropainen määrittelee.

Maailmankuvat uhkaavat kaatua, kun yläkerran hissukka Birgitta joutuu samaan asuntoon alakerran Lassen kanssa yhdeksi yöksi.

– Lasse Rajala on järjestyksen ihminen. Kamreeri. Tulee aikataulun mukaisesti kello 19.02 bussilla kotiin. Lukee sanomalehden, täyttää ristikot ja menee nukkumaan 22.30. Elämä on selkeää. Mukavuusalue on se, ettei hän koskaan riitele. Mutta vaimolla (Minna Kuusisto) kiehuu, Pekka Kesälahti kuvaa roolihenkilöään.

Kesälahti ja Toropainen haluavat viettää harrastuksensa 60-vuotisjuhlat, koska se tuntuu isommalta.

Riitta Toropainen läksi Oulun Työväen Näyttämön toimintaan 1980, Pekka Kesälahti 1985.

– Pitkään oli kipinä, että haluaisin teatteria tekemään. Yksi äidin tuttava sanoi, että Oulun Työväen Näyttämö hakee näyttelijöitä. Hän oli ilmoittanut minut sinne, Toropainen kertoo.

Siitä se alkoi. Pentti Pesä ohjasi näytelmän Joaquin Murietan uhma ja kuolema, jota esitettiin Pohjankartanossa.

Pekka Kesälahti aloitti teatteriharrastuksen jo 9-vuotiaana Rovaniemen kaupunginteatterissa ja lastenteatterissa.

– Olin paikallinen Mickey Rooney ja Eeva-Kaarina Lämsä oli Shirley Temple.

1980-luvun puolivälissä Kesälahti pääsi Oulun yliopistoon opiskelemaan.

– Syksyllä 1985 oli sitten lehdessä ilmoitus, että Herra Huuhun haetaan porukkaa. Kävin ilmoittautumassa. Meitä oli Karjalaisen Jouko ja minä miehiä, ja molemmat tietysti pestattiin mukaan. Ohjaajana oli Satu Niiranen.

Mikä on teille teatterin suola?

– Lavalla oleminen ei ole minulle se ykkönen. On samantekevää, onko roolini nykerö vai ei. Saksassa on sana Theatermacher, teatterintekijä. Teatterissa sana muuttuu lihaksi. Kaikki se on mielenkiintoista, Pekka Kesälahti sanoo.

Riitta Toropainen kehuu Pekka Kesälahden panosta.

– Mitä Pekka on tehnyt OTN:n hyväksi, ei siihen toista korvaavaa löydykään! Hän on lukenut tekstejä, käynyt katsomassa teatterikappaleita, kääntänyt ja sovittanut.

– Mutta minua ei pidä täällä Kesälahti! Toropainen nauraa.

– Vaikka Pekka ehdottelee hyviä juttuja, ja niistä on vaikea kieltäytyä. Hän osaa lähestyä minua. Vetää oikeasta narusta.

Riitta Toropainen tunnustaa, että näyttämöllä on ihana olla.

– Minut on pitänyt tässä niin monet vuodet se, että nautin olla yleisön edessä. Se on varmasti se suurin vetovoima.

Oulun Työväen Näyttämö: Vihreä hissi, ensi-ilta on 16. lokakuuta
kello 19, Upseerinkatu 4.

Riitta Toropaisen ja Pekka Kesälahden juhlanäytös ”Yhteensä 60 vuotta Oulun Työväen Näyttämöllä”
23. lokakuuta.

FAKTA