No niin, Kellon kyläyhdistyksen puheenjohtaja Merja Halonen. Minkä selityksen sinä annat?

– Tarinoita nimen synnystä on useita. Yhdessä niistä kerrotaan, että kyläläisten hankkima kirkonkello olisi pudonnut kuskatessa Satalahden rannan viereiseen järveen.

Sitäkin on selitelty, että viholaiset olisivat kirkonkellon vieneet ja vahingossa tai tahallaan sen upottaneet.

Pitkin Suomenmaata tunnetaan samanlaisia tarinoita, tutkimus on osoittanut.

Ei ole mahdotonta etteikö Kellossa olisi ollut moinen kello. Paavillisen arkistotiedon mukaan vuonna 1488 Kello on kappeli Iin seurakunnassa.Näin ollen kellon ääni olisi kaikanut yli tienoon antaen sille myös nimen.

Saattaa kuitenkin olla, että kyläyhdistyksen vaalimalla Kalimenjoella on nimenantajan rooli. Kylän läpi virtaava vesialue näet on tunnettu muinoin ruotsinkielisellä nimellä Kellone å eli Kellonjoki.

Samaan tapaanhan on muodostunut aikanaan Oulunkin nimi: Ule å eli Uleå ja sen linna eli borg siis Uleåborg.

Ruotsinkielen lähde-sana, ’källa’, on jonkin pohdinnan mukaan sekin voinut antaa Kellolle nimen.

Tai kellon muotoinen maastokohde, jonka maankohoamisilmiö on myöhemmiltä näkeviltä silmiltä kätkenyt.

Tahi syrjäinen paikka, jota on kutsuttu joskus ’kelloksi’. Näitä on useita pitkin Suomea.

On tulkittu myös Kello-nimen tulleen koko seudun käyttöön vielä 1400-luvulla tavatun suvun ja näiden tilan nimen mukaan.

Mitä jos annettaisiin nimestä nykyarvio: etteivät vain nämä aktiiviset Oulun Kellon kyläläiset olisi kellokkaita – muille esimerkkiä näyttäviä?

Artikkelin lähde Kaleva