Artikkelin lähde Kaleva
Ennen kirjastoissa hipsuteltiin hiljaa kuin huopatossu-
tehtaalla, mutta nykyisin kirjastokävijä saattaa osua vaikka keskelle konserttia tai muuta tapahtumaa. Kuinka uusi
toiminnallisuus istuu kirjaston perinteiseen, vahvasti
sivistykselliseen rooliin? Menetetäänkö uudistumisvimmassa taju kirjastosta?
Oulun maakuntakirjastossa on meneillään monenlaisia toiminnan uudistuksia, vt. kirjastopalveluiden johtaja Jouni Pääkkölä myöntää.
– 1980-luvulta on jo puhuttu, että olemme kuntalaisten olohuone. Olemme siirtymässä eräänlaiseen olohuone 2.0. -tilaan, jossa kirjasto on kohtaamispaikka, hän sanoo.
Kirjasto on hakeutumassa yhä enemmän ihmisten tykö mobiilikirjastokokeiluineen, mutta se myös luovuttaa omatoimitiloja, kuten kokoushuoneita ja studiotilaa kaupunkilaisten käyttöön.
Pääkkölän mielestä toiminnallisuus istuu kirjaston rooliin, eikä se esimerkiksi uhkaa rauhallisia tiloja, joita pitää olla aina saatavilla.
Karjasillan kirjastossa on tarjolla myös kädentaitoja ylläpitävää toimintaa, kuten marttojen kanssa yhteistyössä järjestettävä Tikkitiimi, jossa saa apua pieniin ompelupulmiin. Astuuko kirjasto jo kansalaisopiston tontille?
– Ero siinä, että kansalaisopistot antavat maksullista ja syvällisempää opetusta. Kirjastossa taas pyritään aina maksuttomuuteen.
Itse perusasia, lukemiseen kannustaminen, ei ole jäämässä uudistusten jalkoihin, Pääkkölä vakuuttaa.
– Kirjallisuus ja musiikki ovat aina korkeimmalla jalustalla. Ajat ja ympäristöt muuttuvat, mutta niin muuttuu asiakkaan asiointikin. Ei kirjastokaan voi jäädä ikuiseen muuttumattomuuden tilaan.
Kirjastojen omatoimiaikoja on lisätty. Ensi viikosta lähtien Maikkulan kirjasto tarjoaa omatoimiaukioloaikoja, jolloin kirjasto on auki, mutta henkilökuntaa ei ole paikalla. Vastaava systeemi toimii myös Patelan, Kastellin ja Puolivälinkankaan kirjastoissa. Pääkirjasto on avoinna omatoimisena sunnuntain. Paikalla on työntekijöitä, mutta he eivät ole asiakaspalvelutehtävissä.
Uhkaako kirjastoista tulla eräänlaisia kylmäasemia?
– Mikään kirjasto ei toimi ilman henkilökuntaa. Jos kirjasto annettaisiin asiakkaiden pyöritettäväksi, se ei olisi enää kirjasto.
Näillä ns. rahvaan kirjastoillakin oli vahvasti sivistyksellinen tehtävä: saada kansa lukemaan. Ne olivat yleisten kirjastojen edeltäjiä.
1960-luvun alussa esitettiin ajatus kirjastokasvatuksesta, johon kuuluisivat muun muassa opintokerhot.
Kirjastoilla on edelleenkin toiminnassaan pieni kasvatuksellinen ajatus, jossa lukeminen ja musiikki nähdään merkityksellisinä asioina.
kaikille
Kaikilla on yhtäläinen oikeus kirjastoon ja sen palveluihin.
Tarjotaan lukemista kaikille.
Tarjotaan oppimista, sivistystä ja asiakaspalvelua. ”Kirjastolaiset auttavat aina.”
Kirjasto tuo iloa ja elämyksiä kaikille.
Kirjasto on kohtaamispaikka.
Lisäksi Oulun maakuntakirjaston erityistehtävänä on pohjoispohjalaisen kulttuurin edistäminen.
Kirjastosta pyritään kehittämään monitoimitila, jossa tarjotaan muun muassa oppimista ja inspiraatioita sekä erilaisia esiintymis- työskentely- ja omatoimisuustiloja.
Oulun yliopiston pääkirjastossa, Pegasuksessa, on tiivis tunnelma. Löhösohvat houkuttelevat lukemaan lehtiä – tai räpläämään kännykkää. Itsepalvelutiskeillä ei juuri nyt ole ruuhkaa.
– Viimeinen kirjastotieteilijä, Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen lehtoriHän teilaa kirjastoalan muutosvimman, joka on lähtöisin paitsi asiakkaiden kalastelusta, myös muodikkaasta pyrkimyksestä moniosaajaksi.
– Jos tulee paljon uutta, jostain se rokottaa. Kirjaston katon alle on otettu monenlaista sellaistakin, jolla ei ole kirjastotyön kanssa tekemistä. Pääpainohan on ollut perinteisesti kirjallisuudella ja musiikilla, Suominen
sanoo.
Kirjastolaissa puhutaan kansalaisvalmiuksista, mutta niiden tulkinta ihmetyttää tutkijaa.
– Nyt 3D-tulostaminenkin tulkitaan kansalaisvalmiudeksi.
Suomisen mukaan kirjaston olisi toiminnassaan elettävä laajassa mielessä kirjallisuus lähtökohtanaan.
Kirjailijaillat, lukupiirit ja konsertit musiikkiosastolla ovat hänestä luontevimpia elävöittämisen muotoja. Nyt kirjastossa järjestetään paljon toimintaa, joka kuuluisi esimerkiksi kansalaisopiston puolelle.
– On ongelmallista, jos elämyspuisto alkaa syödä perustehtävää. Alan sisällä on sinnikästä pyrkimystä uudistamiseen koko ajan. Sanotaan, että entinen säilyy. Koskaan ei vain selitetä, miten se säilyy.
Kirjastolaitoksella on tietty yhteiskunnallinen vastuu, joka on vastuuta kirjallisuudesta. Se on myös saatavaksi saattamisen vastuuta, hän muistuttaa.
Itsepalvelu ja omatoimiajat ovat kirjastoissa nykypäivää.
– Nämä kylmäasemat ovat tylyä rationalisointia. Maailma tuskin kaatuu, vaikka tulisi kylmäasematunteja. Jos siitä alkaa tulla valtavirtaus, pitää jo huolestua.
– Suomen informaatiotutkimuksen yksiköissä ei ole tietääkseni yhtäkään opetus- tai tutkimusvirkaa, joka olisi kohdennettu kirjastotutkimukseen. Alan ydin on hämärtynyt olemattomiin, vaikka koulutuksesta edelleen pätevöidytään kirjastoalalle.
Suuntaus on jatkunut 1980–1990-lukujen taitteesta lähtien.
– Aika monta sukupolvea on valmistunut alan johtavimpiin tehtäviin. Pikkuhiljaa taju kirjastosta alkaa hävitä, jolloin siitä tulee itseään ruokkiva mylly. Käytännöt alkavat mennä siihen suuntaan, joka ei minusta ole kirjastoa enää.6
Artikkelin lähde Kaleva