Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho
Konservatorion kitaransoiton yliopettaja Ilkka Virta suunnitteli jo viime vuodeksi hartaan kirkkokonserttiohjelman otsikolla
Nyt konsertti kuullaan 5.–11.10. välisenä aikana yhteensä neljässä Oulun seudun kirkossa. Ohjelma sisältää barokin ajan luuttu- ja cembalomusiikkia. Säveltäjät ovat Jacques Bittner, Silvius Leopold Weiss ja Domenico Scarlatti.
– Ranskan kielen sana ’tombeau’ tarkoittaa enemmän kuin pelkästään hautaa. Se on myös kunnianosoitus, tässä yhteydessä kuolleelle henkilölle, ’la mort de...’. Itsellänikin ikää on sen verran, että ymmärrän näiden touhujen väistämättä päättyvän jonain päivänä.
– Ruumiinvalvojaisista ei sentään ole kyse. Konsertti vain alkaa ja päättyy Weissin kahdella
Virran mukaan Weissin teokset edustavat ohjelmallisuutta, mikä konsertin muista sävellyksistä puuttuu.
– Symbolisesti niissä voi kuulla surumarssin, kirkonkellot, kaihoisan kaipauksen melodiaa ja riipaisevan surun harmoniaa sekä muistumia elämän onnellisista, kauniista hetkistä.
Virran kitara poikkeaa totutusta. Kieliä siinä ainakin on enemmän kuin modernissa kuusikielisessä serkussaan.
– Kahdeksankielisen 1800-luvun kitaran kaksi lisäbassokieltä antavat syvyyttä ja mielenkiintoista, luuttumaista sointiväriä, mikä tekee kunniaa barokin luuttuvirtuoosien henkevälle musiikille, Virta selvittää
Hän on rakentanut instrumenttinsa itse. Vuosien mittaan vastaavia soittimia on valmistunut kymmenittäin, niiden joukossa muun muassa mandoliini, banjoja sekä pienikokoisempia lasten kitaroita oppilaille. Sähkökitaroitakin on syntynyt toistakymmentä.
– Aloitin soitinrakennuksen oululaisen viulunrakentajan Jouni Pajalan kanssa 1980-luvun lopulla. Sain lainata hänen työvälineitään. Silloin myin kaikki aikaisemmin ostamani soittimet pois. Nykyisen kitarani rakensin viime vuoden keväällä.
Pääasiassa Virta on rakentanut 1800-luvun kitaramalleja, jotka 1990-luvun alussa olivat harvinaisuuksia. Kovin yleisiä ne eivät ole vielä tänäkään päivänä.
– Kymmenkielistä kitaraa kutsutaan decacordeiksi. Olisiko oma kahdeksankieliseni siis octacordi, jos halutaan vähän hienostella? 1800-luvulla kitaroita oli 7–11-kielisiä. Bassokieliä viritettiin aina sävellajin mukaan, samoin kuin Johann Sebastian Bachin aikana luuttuja.
Puumateriaalit soittimiinsa Virta tilaa Saksasta.
– Vanhanmallisissa kitaroissa voi käyttää vaahteraa ja kuusta. Kaulaosat teen mahongista tai setristä. Modernissa kitarassa vaahteran tilalla sivussa ja pohjassa on ruusupuuta.
Ouluun Virta muutti Vaasasta 1987. Sitä ennen hän jo esiintyi laajalti duona oululaisen viulistin Juhani Palolan kanssa sekä Oulun kamarisolistien riveissä. Alkujaan Ilkka Virta on kotoisin Lapualta.
Pianonsoiton lehtori Eeva Havulehto pitää noin tunnin pituisen Sibelius-resitaalin tiistaina 6.10. Tulindbergin salissa.
Hän soittaa viisi varhaista pianokappaletta op. 24 ja op. 58, Sonatiinin op. 69, Puut-sarjan op. 75 ja Sibeliuksen viimeisen piano-opuksen Viisi luonnosta op. 114.
Havulehto on opettanut konservatoriossa vuodesta 2005 lähtien. Ouluun hän muutti Lahdesta.
– Olen viihtynyt kaupungissa hyvin, vaikka maisemien lättänyyteen en ole vieläkään oikein tottunut.
Havulehto on laatinut konsertin ohjelman kattamaan ajanjakson 1890-luvun lopulta 1920-luvun loppuun.
– Se on kuin pieni kronologinen läpileikkaus Sibeliuksen pianotuotannosta. Sonatiini säveltäjän keskikaudelta on mukana, koska hänellä on niin vähän isompia pianoteoksia.
Kansallissäveltäjämme ei varsinaisesti ole profiloitunut pianoteostensa kautta, vaikka niitä soitetaan säännöllisesti pianotunneilla ja konserteissa.
– Meillä on hyviä Sibelius-pianisteja, kuten Eero Heinonen ja Erik T. Tawaststjerna. Myös Olli Mustosella on ollut silloin tällöin Sibeliusta ohjelmassa.
– Itselleni tämä on ensimmäinen kokonaan hänen musiikkiaan sisältävä konsertti.
Eeva Havulehto vie Sibelius-ohjelmansa myös muualle Suomeen.
Samansisältöiset konsertit kuullaan ainakin Kuusamossa, Helsingissä ja Turussa.
Artikkelin lähde Kaleva