Tie

Daniel Wallenius
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Oulu Hallituskadulla, Kivisydämeen johtavan luiskan päässä on betoniseinä, joissa on kaksi jättimäistä aukkoa. Toinen niistä on peitetty vanerilla, toisen takana pilkottaa heikko valonkaje ja betoninen luiska.
Pakkasaamusta sisään astuessa kasvoilla tuntuu tuulahdus lämmintä ilmaa ja nenässä hento pakokaasujen tuoksu. Seuraa loiva kaarre oikeaan ja pian betoni vaihtuu äkkiarvaamatta sorapinnoitteeksi kuin Keski-Suomen mäkisillä teillä.
Katto ja seinät ovat kumpuilevia ja vaaleita. Pilvimäisen vaikutelman sotkevat vain seinistä törröttävät rautapiikit.
Niiden kohdalla aletaan Lemminkäisen projekti-insinööri Jarkko Meriläisen mukaan kohta asentaa eristeitä.
Mäki loivenee. Maisemasta tulee mieleen kohtaus Timantit ovat ikuisia -elokuvasta, jossa James Bond huumattiin ja kuljetettiin maanalaisessa tunnelissa keskelle Nevadan aavikkoa.
Nevadan tunneleissa liikennettä ei ollut. Kivisydämeen sen sijaan tuntuu ajavan autoja ja työkoneita parin minuutin välein.
Mutka loppuu edessä olevaan, halkaisijaltaan yhdeksänmetriseen pilariin. Sen ympärille tulee toinen Kivisydämen kahdesta maanalaisesta kiertoliittymästä.
Meriläisen mukaan pilaria ei ole rakennettu, vaan se on louhittu kalliosta.
Oikealla puolella on valtava, pimeä aukko, jossa näkyy kaivinkoneen siluetti. Se johtaa pysäköintitason alapuolelle tuleviin huoltotiloihin.
Ollaan Otto Karhin puiston vieressä, Galleria-korttelin alla. Edessä aukeaa suora, jonka toisessa päässä häämöttää toinen kiertoliittymän pilari. Se on Torikadun ja Pakkahuoneenkadun risteyksen alla.
Meriläisen mukaan matkaa on noin 300 metriä, mutta se näyttää paljon lyhyemmältä. Tieto siitä, että suoralla olevan 150 parkkipaikan päässä ollaan jo lähes Aleksanterinkadulla, saa keskustan näyttämään tavallistakin pienemmältä.
Siihen nähden, että työmaalla paiskii töitä 100 ihmistä, on maan alla hiljaista. Kovin melunlähde ovat autot ja työkoneet.
Kivisydämen pääväylät näyttävät olevan työmaaliikenteen valtakuntaa ja töitä tehdään sivummalla.
Otto Karhin puiston ja Osuuspankin alle tulevasta pysäköintilaitoksen osasta tulee väestönsuoja. Paikoillaan on jo betoniseiniä ja punaisia, metallisia ovia.
Tämä on myös ensimmäinen pysäköintilaitoksen osa, jossa tulee sellainen olo, että rakennetaan nimen omaan pysäköintitilaa.
Opasteita Kivisydämessä ei vielä ole. Maan alle on helppo eksyä, ellei tiedä mihin siellä täällä rakenteilla olevat kuiluyhteydet johtavat.
Jos kuilujen maanpäälliset paikat muistaa, luolastossa voi liikkua ilman kylttejäkin.
Mitä lähemmäs Torinrannan päätä päästään, sitä useammassa kohtaa betonilattia on jo korvannut sorapinnan. Vaaleanharmaan lattian ja valkoisten seinien rajaama tila on valoisa ja avara.
Seinät saavat vielä kantaakseen katonrajaan tulevat hyllyt, joihin valaistus ja tekniikka sijoitetaan.
Koska Torinrannan ramppi on suljettu liikenteeltä, tässä osassa luolastoa on jopa aavemaisen hiljaista.
Kivisydämen tarpoo läpi reilussa puolessa tunnissa, vaikka miten usein pysähtyisi ihmettelemään.
Koska ulos on vain yksi tie, löytää pois liikennettä seuraamalla.

Artikkelin lähde Kaleva