Teatteri ottaa ja antaa

Oulun Työväen Näyttämö kuhisee kiireessä. Riitta Toropaiselle on tullut poikkeuksellinen tauko kesken harjoitusten, ja saamme hetken haastattelulle. Samaan aikaan Riitta tosin istuu kampaajan tuolissa naamioitsija Lea Saaren käsittelyssä.
Riitta Toropainen aloitti uransa OTN:n näyttelijänä vuonna 1981 näytelmässä Murietan uhma ja kuolema. Teatteriharrastuksen pariin hänet ajoi "luontainen hulluus". Näyttämö onkin oikea paikka Toropaisen kaltaiselle säteilevälle komediennelle.
1980-luvulla ei OTN:llä ollut vakituista teatteritilaa talvisin. Esiintymispaikat vaihtelivat autohallista Pohjankartanon juhlasaliin. Kesäisin esiinnyttiin Hupisaarilla kuten nykyisinkin. Kun kysyn, kaipaako Riitta jotain menneiltä vuosilta, hän rävähtää nauruun ja vastaa: "Ainoastaan omaa ikää, surutonta nuoruusaikaa".
Teatterissa eivät ole hänen mukaansa asiat muuttuneet kovinkaan paljoa lukuun ottamatta Intiön kiinteää teatteritilaa. Riitta kehuu uusia harrastajia. Hänestä on mahtavaa, kuinka paljon lahjakkaita teatterintekijöitä on OTN:lle tullut.
Kun teatteriharrastusta on takana yli 30 vuotta, mahtuu mukaan niin iloja kuin suruja. Toropainen kertoo, että hän on menettänyt kolme läheistään ensi-iltojen lähellä. Isä kuoli ensi-iltapäivänä. Muutama tunti isän hyvästelyn jälkeen Riitta astui yleisön eteen ja nauratti heitä. Elämä ja teatteri kulkevat rinta rinnan. Lukupiirin olisi tuollaisena päivänä voinut jättää väliin, ensi-iltaa ei.
Mikä teatterin teossa on parasta? "Yleisön edessä oleminen, ehdottomasti. Ja ihmiset. Jokaisen harjoitus- ja esityskauden ajaksi ryhmästä muodostuu toinen perhe".
Raskainta on se, että aikaa ei harjoituskaudella riitä läheisille. Oma elämä on teatterilla ja puolisoa ehtii vain lyhyesti tavata päivän aikana. Harjoitukset alkavat heti töiden jälkeen ja illalla kotiin ehtii kymmeneksi.
Voimia aikaa vievään harrastukseen saa siitä käsittämättömästä intohimosta, joka hänellä on teatterintekoa kohtaan. Arjen murheet unohtuvat teatterilla. "Päivääkään en ole katunut."
Riitta hyppää penkistä ja laskee lämpiön näytelmäjulisteista olleensa niistä mukana 20:ssä ja kymmenissä muissa. Yksistään kesäteatterirooleja hänellä on ollut 16.
Riitta on näyttelemisen lisäksi hoitanut OTN:llä markkinointia, lipunmyyntiä ja kanttiinia. OTN on ammattimainen harrastajateatteri, jossa kaikki tekevät kaikkea. Ohjaukset ostetaan kuitenkin talon ulkopuolelta.
Riitta Toropainen sanoo, että loppu ei vielä näyttelemisessä häämötä. Ikä verottaa niin, ettei jaksa enää yhtä hyvin kuin nuorena, mutta nauraen hän toteaa: "En aio vielä luovuttaa paikkaani muille!"
Miili Wong

Artikkelin lähde Kaleva