Artikkelin lähde Kaleva
Oulun Työväen Näyttämö: Teetä vaikka väkisin. Käsikirjoitus Patrick Haudecoeur ja Danielle Navarro-Haudecoeur. Suomennos Aino Piirola. Ohjaus Mikko Korsulainen. Lavastus Markku Piri, Pekka Kesälahti. Puvustus Maarit Paasimaa. Valot Aino Viitanen. Rooleissa: Pekka Kesälahti, Riitta Toropainen, Vesa-Pekka Arola, Aapo-Matti Puhakka, Essi Gregori, Satu Keränen, Joel Loukkola. Upseerinkatu 4, Oulu.
Toivottavasti farssit eivät lopu maailmasta ennen kuin Oulun Työväen Näyttämö ehtii tehdä ne.
Taas kerran OTN paljastaa terävät farssikyntensä Mikko Korsulaisen ohjauksessa. Ryhmä on vastustamaton, ja näyttää myös uusiutuvan.
Ranskalainen bulevardikomedia, jota Teetä vaikka väkisin -teatteriryhmä harjoittelee ja esittää, riitelee tyyliltään mainiosti maalaisinsinöörikaupunki Oulu -imagon kanssa.
Bulevardikomedia sopii Ouluun kuin viikset poskelle.
Iki-ihana komedienne Riitta Toropainen ja monet kannukset ansainnut Pekka Kesälahti ovat itseoikeutetusti isoissa rooleissa. Toropaisella on aimo annos ironian tajua ja sisäistä koomikon hyrinää.
Toropainen hehkuu ja säteilee teatteridiiva Sophian/ Marie-Agnés Devignacin roolissa, varsinkin toisella puoliajalla.
Hehkua tukee puvustaja Maarit Paasimaan diivalle suunnittelema kirkkaan punainen, antava ja pursuava pukuluomus.
Pekka Kesälahti esittää teatterin untuvikkoa, joka on saanut komediassa liian ison osan tuottajaisänsä myötävaikutuksella.
Roolihenkilö Julien/ Henri Dujardin on kokematon törmäilijä, teatterin perskärpänen ja ramppikuumeen takia lähes katatoniseksi muuttuva wannabee-herrasmiesvaras.
Huonoa näyttelemistä on vaikea esittää ilman, että uskaltaa olla oikeasti huono. Kesälahti selviää kömpelön roolista suvereenisti.
Hänen Henri Dujardininsa muistuttaa väläyksenomaisesti Chaplinia, Jerry Lewistä ja nolojen tilanteiden miestä Mr. Beania.
Kyllä ei mene naama sitruunalle näillä teekutsuilla.
Suolaista ja makeaa ja huonoja gägejä tarjoavat myös Vesa-Pekka Arola näyttämödiivan puolisona ja Aapo-Matti Puhakka palvelija Victorina/ Dominiquena.
Käsikirjoittajakaksikko Patrick Haudecoeur ja Danielle Navarro-Haudecoeur tuntevat teatterin sisältä päin.
He tietävät myös, millaisia omahyväisiä kiekujia ja epävarmoja kaakattajia näyttelijäjoukosta voi löytyä.
Vesa-Pekka Arola tyypittelee omahyväisen Richardin/ Louis-Philippe Devignacin makeasti.
Aapo-Matti Puhakasta kuoriutuu hyvin suolattu farssikukko ja vieläpä lupaava musikaalitenori. Hänestä kuullaan vielä.
Teetä vaikka väkisin on teatteria teatterissa. Siinä on vähän samaa jujua kuin Michael Fraynin farssissa Saranat ja sardiinit. Hauskuus monistuu, kun katsojat vihitään sisään teatteriryhmän sisäpiiriin.
Siitä tulee hyvinkin munuaiskiviä ja minttuteetä.
Vastaavasti kuin Fraynin näytelmässä, myös tässä ohjaajan, lavastajan ja puvustajan roolit ovat vähemmän seksikkäitä.
Silti niidenkin näyttelijöiltä vaaditaan nopeaa älyä ja komedian rytmitajua.
Satu Keränen hämmentää ja hyörii puvustaja Brigittenä kiitettävästi. Essi Gregori esiintyy ohjaajana uskottavasti, mutta voisi tässä tilanteessa olla vielä epätoivoisempi. Se lisäisi yhteistä luomisen tuskaa.
Lavastaja Robert toimii pikemminkin näyttämömiehenä tai tarpeistonhoitajana. Joel Loukkola ottaa roolissa tilansa arastelematta.
Kyllä oululaisten kelpaa. OTN piristää kaupungin teatteritarjontaa. Teatteri toimii harrastajapohjalta, mutta kepittää ammattilaiset farsseillaan.
Eeva Kauppinen
Artikkelin lähde Kaleva