Susanna Kemppainen Kaleva
Muhos "Sovittiin, että tästä ei sitten puhuta".
Muhoslaisen Kaarlo Maneliuksen serkkupoika kertoi hieman ennen kuolemaansa tarkoin varjellun salaisuuden, josta hän oli vaiennut vuosikymmenten ajaksi.
Serkku oli ollut muuraamassa kiinni asekätköä Pyhänlinnan suojeluskuntatalon kellariin loppuvuodesta 1944.
Se oli salaista toimintaa. Toimintaa, johon Manelius itse ei olisi osallistunut, jos hänet olisi pyydetty mukaan.
Mutta nuorempi serkkupoika oli halunnut auttaa. Hän oli muuraamassa umpeen komeroita, joiden sisältö paljastui viranomaisille vasta 26. lokakuuta vuonna 1987, eli 27 vuotta sitten. Pyhänlinnan uumeniin piilotetussa asekätkössä oli muun muassa panssarinyrkkejä, miinoja, käsikranaatteja ja polttopulloja.
"Serkku oli ylpeä teostaan. Hän olisi ollut enemmänkin mukana asekätkennässä, jos häntä olisi pyydetty".
Asekätkentä Muhoksella oli toimintaa, josta Kaarlo Manelius sai tietää vasta muutama vuosi rintamalta palaamisensa jälkeen. Tuolloin tuomittiin laajamittaisissa oikeudenkäynneissä ihmisiä, jotka olivat osallistuneet siihen niin Muhoksella kuin muuallakin Suomessa.
"Ei se ollut paikallisten kätkijöiden omaa puuhastelua vaan siihen oli annettu päämajasta hiljainen kehotus. Se piti hoitaa salaa niin, että herrat eivät joutuisi tuomituiksi", Manelius uskoo. Hän arvelee, että myös serkkupoika olisi tuomittu, jos olisi tiedetty hänen osallisuudestaan.
Mutta serkku vaikeni. Vaikeni, kunnes hieman ennen nelisen vuotta sitten tapahtunutta kuolemaansa hän rohkaistui puhumaan asekätkennän muistoksi pystytetyn Jemma-patsaan paljastustilaisuudessa. Serkun lisäksi myös moni muu asekätkennästä tietävä herkistyi avaamaan menneisyytensä kokemuksia.
"Ei se tieto enää siinä vaiheessa hätkähdyttänyt."
Asekätkennässä piilotettuja aseita ja asetarvikkeita uskotaan edelleen olevan löytämättömänä pitkin maata. Puolustusvoimat vetoaa asekätkennästä jotain tietäviin, jotta nämä kertoisivat mahdollisten kätköjen sijaintipaikat poliisille tai Puolustusvoimille ennen kuin he vievät tietonsa hautaan. Osan vanhoista räjähteistä uskotaan olevan yhä räjähdysherkempiä.
"Älkää missään nimessä koskeko niihin. Ne ovat vaarallisia ja niistä pitää ilmoittaa välittömästi eteenpäin", Puolustusvoimien tiedotuspäällikkö Eero Karhuvaara varoittaa.
Kaarlo Manelius tietää Muhokselta myös toisen paikan, jonne todennäköisesti kätkettiin aseita. Teini-ikäiset tytöt näkivät erään kylän talon pihaan ajavan kuorma-auton, jonka kyydistä nostettiin kiväärin pituisia laatikoita. Ne piilotettiin Muhosjoen toiselle puolelle aittaan.
Jonkin ajan kuluttua niin sanotut valvontakomission miehet tulivat etsimään aseita, mutta laatikot oli siirretty uuteen paikkaan.
Minne? Voivatko ne olla siellä vieläkin?
"Saattaa olla", Kaarlo Manelius hymähtää. Hän tuntee yhden näistä tytöistä, mutta tämä ei halunnut antaa Kalevalle haastattelua eikä Manelius paljasta hänen henkilöllisyyttään. Mies halusi itsekin nähdä toimittajan kasvoista kasvoihin ennen kuin hän suostui keskustelemaan asekätkennästä sanaakaan.

Artikkelin lähde Kaleva