Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman
Jukka-Pekka Moilanen kuvat
Kaleva
Siikalatva Siinä he nyt seisovat. Mankilan kylätalon pihalla - kaksi jättiläistä; laihempi Kiljo ja pyöreämpi Koljo. Valmiina taistoon. Vain joki puuttuu välistä.
"Ei täällä kylällä enää tapella, rauhallista on. Toista se oli ennen vanhaan, ainakin isä-ukko muistaa", naurahtaa syntyperäinen mankilalainen, yrittäjä Alpo Konola, entinen maamiesseuran puheenjohtaja ja maanviljelijä.
"Ja se on ollut mukava, kun me vanhat tekijät ollaan jo väistytty, niin nämä nuoremmat ovat ottaneet hommat haltuun", hän lisää ja tulee sanoneeksi sen, mihin jättiläiset on tarkoitettukin.
Noin 260 asukkaan Mankila sijaitsee Siikalatvan kunnassa, Oulusta etelään 50 kilometriä. Kylä on osa entistä Rantsilan kuntaa ja on, kirkonkylää lukuun ottamatta, Siikalatvan kylistä suurin. Rantsila sijaitsee 15 kilometrin päässä.
"Itse muutin tänne Oulusta noin kolmisen vuotta sitten ja olen kyllä viihtynyt", kertoo kyläaktiivi, ympäristösuunnittelija Rita Porkka, joka on yksi niistä, joita jättiläiset voivat henkiin herättämisestään kiittää.
Kiljon ja Koljon pitäisi oikeasti kiittää myös Pohjois-Suomen Kulttuurirahastoa ja sen 75-vuotisjuhlavuotta.
Rahasto käynnisti Pohjois-Pohjanmaalle tämän vuoden alussa 230 000 euron suuruisen Pohjavirta-hankkeen, joka toteuttaa eri puolille maakuntaa kahdeksan julkista nykytaideteosta. Taiteilijat valittiin avoimella ideahaulla, johon saapui 116 ehdotusta.
Ensimmäinen teos on viime viikolla valmistunut valokuvaaja Aki Roukalan kahdeksanosainen Aikalaiset-valokuvateos Pudasjärvellä ja toinen tämä Mankilan kyläjätit. Sen paljastustilaisuus pidettiin kylätalolla lauantaina.
Jätit loksahtivat Pohjavirta-hankkeeseen melkein kuin itsestään. Ajatuksen takana olivat Siikalatvan kunnan yhteisömanageri Niina Jortikka ja ympäristösuunnittelija Porkka.
"Meillä oli täällä kylällä Tarinoita Mankilasta -hanke, jossa Kiljon ja Koljon tarina tuli esille. Siitä lähti idea, että oispa mahtava saada nämä jättiläiset tänne oikeasti. Juttelin asiasta Niinalle, joka oli tutustunut Pohjavirta-hankkeeseen", kertoo Rita Porkka.
"Ja sitten kaikki palaset solahtivat kohdilleen kuin itsestään. Kriteerit matsasivat just eikä melkeen", lisää Jortikka.
Yksi Pohjavirta-hankkeen kuraattoreista, Oulun aluetaidemuseotutkija Janne Kauppinen nyökyttelee vieressä.
"Tarkoituksena oli valikoida teoksia, jotka kiinnittyvät paikkaan ja ilmentävät vallitsevaa henkeä. Lisäksi olisi oltava vahvasti mukana jatkuvuus ja yhteisöllisyys. Tässä kaikki ei olisi voinut osua paremmin", hän sanoo.
Pohjavirta-nimi viittaa Pohjois-Pohjanmaahan, sen ominaisvireeseen, kulttuuriin, vaiheisiin ja ilmiöihin, jotka ovat läsnä tässä ajassa ja paikassa.
Jatkuvuus tulee mukaan luonnollisesti, kyläläiset ovat sitoutuneet pitämään jättiläisistä hyvää huolta.
"Ja jätithän tulevat muuttumaan ajassa, jopa niiden ilmettä voidaan muuttaa, ne tulevat kasvamaan ruohoa ja mikseivät linnut tai oravatkin voisi tehdä niihin pesiä. Joka kevät ja syksy katsotaan miten jätit jaksavat. Turvebetonin tulisi kyllä kestää sadetta ja jäätymistä", kertovat patsaan paikalliset suunnittelijat, kuvataiteilija Tero Mäkelä ja artenomi Johanna Riepula.
Teräsrunkoisten, viisimetristen betonijättien tekeminen on tuonut kylälle yhteisvoimaa.
"Talkoolaisten into on yllättänyt positiivisesti. He ovat tuoneet tavaroita pyytämättä - tellinkejä, rakennusaineita ja työkaluja. Tarvitsette näitä kuitenkin", Mäkelä nauraa.
"Ja tiedä mitä me vielä keksitään, kiviä voidaan kantaa jalkojen juureen lisää ja niin edelleen", hän jatkaa.
Kiljon ja Koljon taistelu pohjautuu vanhaan paikallistaruun. Jättiläiset asuvat eripuolilla Siikajokea. Toisiaan niiden välille syntyi eripuraa ja kiviä lensi niin että tanner tömisi. Kerran suuret kivenmurikat osuivat toisiinsa niin kovaa, että tippuessaan jokeen ne synnyttivät Kiljonkosken.
"Nyt jätit ovat innostaneet talkoillaan myös naapurikyläläisiä tulemaan Mankilaan", iloitsee Rita Porkka.
"Kyllä täällä on nykyään vireämpää kuin tuolla meidän kylällä", vahvistavat Rantsilan puolelta kyläjättien paljastustilaisuuteen saapuneet Jorma ja Kyllikki Anttila.
Artikkelin lähde Kaleva