Artikkelin lähde Kaleva
Hannu Rajaniemi: Kausaali-
enkeli. Suomentanut Antti Autio. Gummerus 2014.
Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogia on liioittelematta parasta, mitä tieteiskirjallisuuden kaanonissa on tapahtunut vuosikausiin.
Skotlannin juomavedessä on oltava jotain erikoista, sillä Rajaniemi on Edinburghin vuosinaan siemaillut selvästi samasta kaivosta kuin skotti-
scifisuuruudet Hal Duncan ja Iain M. Banks.
Trilogian ympyrän sulkeva Kau-saalienkeli vie lukijan vähintään edeltäjiensä veroiselle avaruusodysseialle.
Mestarivaras Jean le Flambeur on jälleen mahdottomalta tuntuvan tehtävän edessä, mutta hänen filosofiansa mukaan joka ainoasta pinteestä pääsee halutessaan pois.
Jean le Flambeur on kahdessa aiemmassa romaanissa siis selvinnyt dilemmavankilasta, villikoodiaavikosta ja täydellisestä maailmanlopusta.
Hän on vapauttanut itsensä Joséphine-pellegrinijumalattaren vallan alta ja muuttanut Marsiin. Enää hänen täytyisi pitää lupauksensa kuolleelle ystävälleen Perhoselle.
Hänen täytyy löytää oortilaissoturinainen Mieli, josta ei ole havaittavissa jälkeäkään. Mestarivarkaalla ei tässä vaiheessa ole enää kovinkaan paljon luotettuja ihmisiä lähellä.
Etsinnän melskeissä le Flambeur päätyy Saturnukselle, jossa Mieli on Valtapelizokun armoilla, keskellä koko ajan eskaloituvaa sotaa.
Zokuille todellisuus on vain peliä, eikä Mielen tai le Flambeurin ole helppoa valita puoliaan kasvavassa ristipaineessa. Sitä paitsi on hankala rakentaa luottamusta tovereihin, jos heidän kasvonsa muuttuvat joka kerta, kun niitä katsoo.
Varkaan on avattava lukot, joiden takana olevissa maailmoissa syyllä ja seurauksella ei ole juurikaan painoarvoa. Lisäksi Mielen ja le Flambeurin loppuvastustaja, Kuningaspettäjä, on arvaamattomampi kuin kukaan aiempi.
Huimaa avaruusoopperaa on siis luvassa, mutta kahteen aiempaan romaaniin verrattuna Kausaalienkelissä liikutaan hieman vakavammilla vesillä.
Rajaniemen tieteellisyys ja mielikuvituksellinen kosmogonia ilahduttavat aina vain uudestaan ja yhtä paljon kuin ennenkin.
Kausaalienkelissä keskitytään miettimään valintojen merkitystä ja sitä, kuinka ne muokkaavat todellisuutta ja identiteettiä - niin virtuaalista kuin tosiolevaistakin.
Vapaan tahdon tematiikka on vahvasti läsnä koko trilogian draaman kaaressa, kuten myös ajatus siitä, että jopa maailmanloppu sisältää uuden alun.
Trilogian päättyminen jättää pienen odotustyhjiön fanitytön sieluuni, mutta epäilemättä Rajaniemellä on jo uusia rautoja kuumenemassa.
Niitä odotellessa voi vaikka aloittaa koko sarjan lukemisen alusta.
Linda Pyykkönen
Artikkelin lähde Kaleva