Artikkelin lähde Kaleva
Pia Kaitasuo Kaleva
Oulu "Lapsena halusin tulla Oulun-matkoilla aina tänne", Tommi Kinnunen toteaa ilahtuneena, kun kävelemme valokuvausta varten sovittuun paikkaan.
Oulun Ojakadulla kulki Kinnusen esikoisteoksen Neljäntienristeyksen Onni, samoille jäljille halusimme sijoittaa kirjailijan askeleet.
Tietämättämme toimme hänet suosikkipaikkaansa. "Tämän puron halusin välttämättä nähdä. Se oli niin jännittävä", Kinnunen selittää, pysähtyy Laanaojan partaalle ja hymyilee leveästi.
Oululaisten isohko vesi - oja sentään - on pauhaavampiin virtaaviin vesiin tottuneelle Kuusamon kasvatille pieni ja kiva.
Mutta kulman takaa löytyy jotain tärkeää ja suurempaa: teatteri.
"Vanhemmat kävivät täällä usein, sitten pääsin itsekin. Minusta Oulun kaupunginteatteri näytti juuri sellaiselta, jolta teatterin kuuluikin näyttää."
Ensimmäinen kosketus betonikolossiin ei suinkaan ollut lastensatu vaan Sininen enkeli, paheellisen kabareen kuvaus.
Teatterista tuli pysyvästi merkityksellistä, mutta jo yksin tekstit kiehtoivat Kinnusta poikasena: ei ollut kerta eikä kaksi, kun Tommi pakotettiin ulos.
Hän muistelee, miten kerrankin löysi hyvän lukupiilon seinän ja kottikärryjen välisestä pesästä.
Kirjat olivat silti se yhteinen jaettava, ja niitä riitti hyllymetreittäin.
"Sunnuntai-iltapäivisin meillä ei kuulunut ääntäkään, kun kaikki lukivat - vanhemmat ja me neljä lasta."
Neljäntienristeys-romaani syntyi halusta kokeilla kirjoittaa novelleja. "Tämä on ensimmäinen proosatekstini ikinä", näytelmiä ja kabareita aiemmin kirjoittanut Kinnunen toteaa.
Proosan kehto oli Turun työväenopiston kurssi. "Jotkut ryhtyvät syksyn tullen joogaamaan. Minä aloin kirjoittaa novelleja."
Työväenopistossa syntyi muun muassa teoksen ensimmäinen luku. Jossain vaiheessa novellit alkoivat näyttää romaanin osilta. Tekijä ei käynyt vastahankaan.
"Kirjoitin aina perjantai- ja lauantaiöisin mökillämme. Minulle täytyy olla pimeää - mikä lie sensorisen deprivaation tarve", Kinnunen nauraa.
Arki-iltaisin töiden päälle hän selvitti kirjastossa tarvittavia taustoja.
"Ajoin muuten kerran varta vasten Ouluun ja takaisin tarkistamaan Tuiran siltoja ja Kuusamon bussien reittiä niitä pitkin."
Kinnusen teosta on luettu kuusamolaiskertomuksena, mitä se ei ole - sen suuntainen osiltaan vain. Neljäntienristeys ei myöskään ole avainromaani.
Tommi Kinnusta on siis turha lukea Kalle Päätalon kaltaisena dokumentoijana. Silti jotkut ovat näin tehneet ja jopa julkisesti ryhtyneet oikomaan fiktiota.
Pieniä yhtymäkohtia, kuten isän äidinäidin ammatti, tarinalla todellisuuteen on.
"Äitiäni puheltiin pitkään ’vanahan kätilön tyttären minniäksi’", Kinnunen selvittää kuusamolaista mallia puhua oman paikkakunnan väestä ja muualta tulleista.
Vanhempiensa ammatin Kinnunen antoi näiden isovanhempiensa ikäpolvea edustavalle romaanin pariskunnalle.
"Epäröin tätä ja mietin muitakin moderneja ammatteja, jollaisen halusin Lahjalle antaa. Äitini kuitenkin kehotti jättämään epäilyt sikseen."
"Ylipäänsä minusta oli tärkeää, että tarinan naiset tulisivat määritellyiksi ammatin kautta eivät vain sukupuolensa tai asemansa."
Kinnunen sanoo olevansa hämmentynyt siitä, miten hyvin esikoisteos on otettu vastaan. Helmikuussa ilmestynyt Neljäntienristeys oli vielä syyskuussakin maan neljänneksi myydyin kaunokirjallinen teos.
Haastattelupäivänä Oulun kaupunginkirjaston kaikki 88 nidettä ovat lainassa. 184 odottaa saavansa teoksen käsiinsä.
Kyllä kansa tietää - ja kriitikot. Harvassa ovat silti ne kerrat, kun nämä kaksi veisaavat samaa virttä yhtä tempoa.
Hämmennys tullee siitä, että Kinnunen tuntee olevansa vähän kuin valepuvussa.
"Minä kirjoitan ihan omaksi ilokseni. En miellä itseäni miksikään kirjailijaksi. Ammatillinen identiteettini on opettaja."
Kinnunen toimii äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorina Luostarivuoren koulussa Turussa.
Niin ikään usealta taholta esitetyt arviot Neljäntienristeyksen esiintymisestä niin Finlandia-palkintoehdokkaiden joukossa kuin Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon pokkaajana saavat Kinnusen liikahtelemaan kahvilatuolissaan levottomasti.
"Kinnunen kirjoittaa kuin olisi aina kirjoittanut", Antti Majander totesi arviossaan eräänä keskiviikkona ja jatkoi "kritiikin mittatikkujen joutavan rovioon" - kaksi päivää myöhemmin pääkaupunkiseudun ainoaa nidettä jonotti 594 kiinnostunutta.
Ei tekstiä sentään aivan ensi kertaa syntynyt, muistetaan. Tommi Kinnunen korostaa saaneensa hyötyä näyttämöille luomistaan teksteistä. "Esimerkiksi sen olen oppinut, ettei pidä laittaa repliikkiin asiaa, jonka voi laittaa liikkeeseen."
Valekirjailija jatkaa itsensä ilahduttamista: uusi teos on tekeillä ja on sikäli jatkoa edelliselle, että päähenkilö tulee Neljäntienristeyksestä.
"Kirjoitan jatkoa Helenan tarinaan. Valitsin tällä kertaa minäkertojan, joka kuvaa ympäristöään kaikilla muilla aisteilla." Kinnunen on saanut Näkövammaisten keskusliiton kautta informantin, joka auttaa Helenan todellisuuden luomisessa.
Neljäntienristeys jatkaa sekin omaa elämäänsä: käännösoikeudet on myyty yhdeksään maahan, viimeksi Ranskaan.
Finlandia-ehdokkaat tulevat julki 12. marraskuuta. Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinto jaetaan 13. marraskuuta.
Artikkelin lähde Kaleva