Kiiminki syyskuussa vuonna 1944

Välirauha oli solmittu Venäjän kanssa 4.-5. päivä syyskuuta. Rauhanehtoihin kuului saksalaisten häätäminen pois Suomesta.
Koulut olivat alkaneet, ja meille koulupojille tuli koulumatkalle erikoista seurattavaa.
Kylään tuli kymmenennen päivän paikkeilla saksalainen pioneerikomppania, ja alkoi miinoittaa kylän siltoja. Puoli tietä oli liikenteellä vuoroin.
Kiimingissä miinoitettiin kuusi siltaa: Alatalon silta Alakylässä, kolme siltaa keskikylällä, Joloksella ja Kalaojan sillat.
Näistä viisi siltaa tuhottiin saksalaisten toimesta. Ukkolan silta miinoitettiin myös, mutta sitä ei räjäytetty.
Ennen siltojen räjäytystä kävivät saksalaiset hakkaamassa Tuohimaan talossa olleen pitäjän puhelinkeskuksen palasiksi. Keskuksesta lähtien räjäytettiin puhelinpylväät pitkälle Pudasjärven suuntaan.
Samaan aikaan kun saksalaiset touhusivat kylässä, tuli Laguksen (Sotkat) T 34 vaunujoukkue Honkimaalle Kimmokkeen kankaalle, ja rupesivat seuraamaan kylän tapahtumia ja hakivat Kiiminkijoesta matalavetistä virtapaikkaa, josta voisi ajaa pohjaa myöten joen yli, olihan joessa syksyvesi.
Näitä ylityspaikkoja heillä oli valinnassa kaksi. Ylikylässä Laurikoski, jossa Laguksen sotilaat kulkivat rantoja tutkimassa. Hilja Karjalaisen kertoma kotiranta.
Toinen ylityspaikka olisi kirkon alapuolella oleva Eskolan koski, johon he päätyivät. Sieltä oli parempi yhteys Kuusamontielle.
Sotkan T 34 vaunun kahluusyvyys on 130 senttimetriä; tieto asessori Erkki Käkelältä, joka on Laguksen historian kirjoittaja.
Suunnilleen samaan aikaan kun saksalaiset tulivat miinoittamaan siltoja, tuli kylän asukkaille pakkausmääräys evakuointia varten. Osoite oli Janakkala, Turengin asema. Pakkauksissa piti olla mustalla maalilla selvä osoite.
Lähtömääräystä ei tullut. Tuli määräys Kuusamontien varren ja siltojen lähietäisyydellä olevien talojen asukkaille siirtää eläimet ja asukkaat etäämmälle silloista ja Kuusamontiestä.
Meillä oli 3-5 pojan jengi, ikä 10-13 vuotta. Meillä vain kiire lisääntyi. Kylää pohjoispuolella jokea tuli kranaatinheitinkomppania, joka alkoi varustaa heitinasemia joen pohjoispuolelle.
Asemat olivat kahdessa linjassa. Ensimmäinen linja neljä heitinasemaa, joesta matkaa noin 150 metriä. Toinen linja kaksi heitinasemaa, 400 metriä joesta. Kaikissa asemissa oli kranaatteja ladottuna kolmella sivulla noin 30-50 senttimetrin korkuiseen pinoon. Kranaatteja oli 1 500-2 000 kappaletta.
Siellä me pojat tehtiin maitopullolla kauppaa, suklaata ja tupakkaa...
Joen eteläpuolella ei heitinasemia ollut, oli kyllä panssarintorjuntatykki Ukkolan tallin päässä Ukkolan kaivonkannella. Tykkimiehet raivasivat puista oksia, muun muassa Toivo Puiravan pihakoivuista esteetöntä näköalaa Tuohimaanmäen rinteeseen Kuusamontielle.
Tämä edellä kerrottu asetelma oli saksalasilla toista viikkoa. Näitä heitinasemia alettiin purkaa 25.-26. syyskuuta. Siihen vaikutti varmaan Laguksen jääkärien eteneminen Hetekyläntiellä. Onneksi sitä taistelua ei käyt Kiimingin kirkonkylällä.
Kiimingin sillat räjäytettiin 27. syyskuuta kello 13. Kylässä oli tieto räjäytyksestä. Me pojat seurasimme räjäytystä noin 300 metrin päästä Puiravan kivinavetan kulman takaa. Lähdimme juoksemaan sillalle ja katsomaan, kuinka sillan oli käynyt.
Välillä oli pakko pysähtyä. Kuusamontien varressa saksalaiset katkoivat puhelinpylväitä. Seurasimme sitä noin 25 metrin päästä, juoksimme sillalle. Sillan eteläpää oli joenpohjassa.
Olimme sillan tuntumassa ehkä puoli tuntia, kun alkoi kuulua juoksulta voimakasta moottorin ääntä. Laguksen Sotkat olivat lähteneet aamulla kiertämään Kiiminkijoen ylityspaikalle: Eskolan koski, Tirinkylä, Kujala, Kolehmainen, Yrjänänperä, Kiiminkijoki varsi, Tarhala, Ponnonmäki, Kuusamontie. Me pojat olimme Sotkia vastassa Ponnonmäellä.
Muutamia paikannuksia osiolle: joen pohjoispuolen kranaatinheitinasemat olivat Ponnonmäellä Jaakolan ja Katiskan välissä Humalatien varressa, kaksi Aholanmäellä, Hanhelan pihassa yksi. Joesta etäämmällä Tapaniahonperällä kaksi asemaa.
Sillat ammuttiin sähkösytytyksellä. Laukaisukoju oli Janne Koskelan kellarin takana (nykyinen Pohjola).
Eero Eskola
yksi paikalla olleista, Kiiminki



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva