Artikkelin lähde Kaleva
Slaavilaisissa tunnelmissa. Oulu Sinfonia, solistina Vladimir Mischouk (piano), johtajana Luke Dollman Oulun Madetojan salissa 16.10.
Oulu Sinfonian slaavilaistunnelmat sujuivat vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin alusta loppuun tuntui, että kapellimestari Luke Dollman ei saanut viestejään selkeiksi tai perille orkesterin suhteen.
Anton Webernin orkesterisovitukset Franz Schubertin Kuudesta saksalaisesta tanssista olisivat saaneet notkeutua huomattavasti enemmän.
Alkuperäinen pianosarja on eläväisen tanssillinen, mutta nyt tulos oli mitäänsanomaton. Webernin soitinnuskin (käyrätorvet, fagotit, kontrabassot) ehkä raskauttaa tunnelmaa, mutta kyllä kontrabassokin tanssii, jos innostetaan.
Dmitri Šostakovitšin Pianokonserton nro 2 F-duuri op. 102 tulkinta jäi tönköksi. Orkesteri oli (osin ilman omaa syytään) oudosti takapainoinen, mistä syntyi rytmiikan ja tempon laahaavuutta sooloon nähden.
Pahempaa oli pianisti Vladimir Mischoukin käsittämättömän jäykkä ja huumoriton ote siitä huolimatta, että teoksessa on riehakkuutta, huumoria ja vinkeitä yllätyksiä.
Musiikin lelukauppaan oli nyt eksynyt karhu, joka ei osannut rentoutua tai villitä. Hitaan osan positiivisella tavalla sumuisenuneliaassa tulkinnassa pianon laulavuus ja kirkkaat helähdykset valoistivat kuvaa.
Solistin ylimääräinen numero Lokakuu Pjotr Tšaikovskin sarjasta Vuodenajat op. 37b eli syyshämärän sävyissä pienin iskuhelähdyksin konserton hitaan osan tavoin.
Tulkinta oli niin uuskoomaattomaan hiidaas, etten ole eläissäni kuvitellut saati kuullut tätä noin soitettavan. Pianistikin vaikutti vaipuvan uneen lopussa.
Tšaikovskin Sinfonia nro 5 e-molli alkoi inspiroituneena: tanssi-ideat syttyivät antoisasti, Andanten käyrätorvisoolo huikaisi.
Tunteen paloa iltaan kaipasikin: romanttista, täyteläistä ja värikylläistä. Silti kipinä hiipui.
Kapellimestari taisi käyttää jo alussa kaikki sytykkeet, joten paukut hiipuivat lopussa. Viimeinen vartti oli tasapaksua jyystämistä ilman sen kummempaa tulta, vimmaa tai edes jaksamista.
Teos itsessään vaikutti muistin voimalla enemmän kuin tämänkertainen toteutus.
Harmi.
Hanna Laulajainen
Artikkelin lähde Kaleva