Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu Kakadu, koala ja kenguru...Australian rikas eläinmaailma on lehahtanut Oulun Tulindbergin saliin. Mutta vielä on hetki aikaa ennen jännittävää koitosta, Kalle Koala -musikaalin ensiesitystä. Yhdeksänhenkinen orkesteri harjoittelee vielä Tommi Lankasen johdolla ja pääroolin esittäjä Saara Haavisto tulee juuri maskista koalapuku päällään. Nyt käydään läpi valikoituja kohtauksia ohjaaja Johanna Fiskaalin johdolla.
Jännitystä lisää vielä se, että useimmat esiintyjistä ovat tekemässä ensimmäistä kertaa asioita: ohjaamassa, johtamassa orkesteria ja näyttelemässä.
Oulun kaupungin ja konservatorion tänään nähtävässä esityksessä on mukana musiikkikasvattajia yliopistolta sekö Oulun konservatorion ja ammattikorkeakoulun opiskelijoita.
Kaikki lähti Valtteri Leppäsen, 24, ja opiskelukavereidensa "läpänheitosta" Facebookissa pari vuotta sitten. Leppänen opiskeli tuolloin kirkkomusiikkia Oulun konservatoriossa.
"Olin vanhempi kuin opiskelutoverini, ja he kutsuivat minua leikkisästi papaksi. Eräänä iltana Facebook-keskustelussa he pyysivät pappaa kertomaan heille iltasadun", Leppänen kertoo.
Hän teki työtä käskettyä ja alkoi kirjoittaa satua luokkakavereilleen. Puuhassa vierähti aamuneljään saakka. "Ajattelin, että tarinassa pitää olla hyvä juoni ja tietysti opetus."
Näin sai alkunsa ensimmäinen tarina Kalle Koala ja metsästäjät. Lisääkin tarinaa seurasi "pappa" Leppäsen päästyä vauhtiin.
Myöhemmin etsiessään linnuista inspiraatiota sävellystyöhönsä hän törmäsi netissä omaan satuunsa.
"Keksin, että tarinalle voisi yrittää säveltää musiikin. Kun sain teeman sävellettyä, olin siihen niin tyytyväinen, että päätin jatkaa."
Tässä vaiheessa Leppänen ei vielä tiennyt, että siitä tulisi myös hänen lopputyönsä, saatikka että joku voisi innostua tekemään sen pohjalta vielä musikaalin.
Opinnäytetyövaiheessa, viime keväänä, sattuma puuttui vielä peliin. Musiikin pianosäestäjää tuurannut Johanna Fiskaali innostui Kalle Koalasta niin, että kysyi, saako hän kirjoittaa sen pohjalta näytelmän.
Leppäsen tarinan eläinhahmoissa on tosielämän makua, sillä hän on nähnyt kyseiset eläimet myös luonnossa vietettyään kahdeksan kuukautta Australiassa ja Uudessa-Seelannissa vuosina 2009-2010.
"Lähdin kahden kaverin kanssa sinne tekemään töitä ja reissaamaan. Ihastuin maahan ja sen eläimiin."
Hän halusi siirtää eläinmaailman äänet ja niiden käyttäytymisen tarinoihinsa ja musiikkiin.
"Kirjoitin eläimet sellaisiksi, millainen kuva minulle niistä tuli, mutta tietysti hieman romantisoin niitä satutyyliin sopivaksi. Tarkkaillessani esimerkiksi kenguruja, huomasin, että urokset ikään kuin nyrkkeilevät kilpaillessaan naaraista. Vompatti taas on rauhallinen oman tiensä kulkija, kakadu on mahtaileva ja äänekäs."
Tarinan päähenkilön, koalan, Leppänen on nähnyt Melbournen lähistöllä puussa ja tehnyt lähempääkin tuttavuutta eläimen kanssa.
"Kun näin tien varrella koalan puussa, pysähdyimme ja kävin jopa silittämässä sitä."
Musiikkia säveltäessään Leppänen on kuunnellut myös jonkin verran lastenmusiikkia, kuten Thorbjørn Egnerin Kolme iloista rosvoa -kirjaansa ja Hyppelihiiren seikkailuihin tekemää musiikkia. Leppänen arvelee, että nämä vaikutteet saattavat kuulua myös hänen musiikissaan.
"Moni luulee, että lapsille sävellettävän musiikin pitää olla helppoa ja yksinkertaista. Mielestäni ei saisi aliarvioida lasten kykyä käsittää musiikkia. Itse olen pyrkinyt säveltämään musiikkia kuten tekisin sitä musiikin ammattilaisille, voivathan lapsetkin olla sellaisia."
Artikkelin lähde Kaleva