Artikkelin lähde Kaleva
Arto Kiuru
Oulu Sairaseläkkeelle traktorimyyjän työstä runsaat kymmenen vuotta sitten jäänyt oululainen Veijo Nousiainen pitää Puolivälinkankaalla omaa autovarastoa.
Nousiainen on varastoinut yli kolmekymmentä autoa kivitalossa sijaitsevan vuokrakaksion kamariin, johon ei mahtuisi parkkeeraamaan edes mopoautoa.
"Tulvan tuomasta materiaalista olen suurimman osan autoistani rakentanut", Nousiainen sanoo
Vähän yli kymmenen neliön huone on pienoisautomekaanikon oma autohalli, joka on täynnä kierrätystavarasta rakennettuja monenlaisia, pienikokoisia automalleja.
Lattialla seisovat parkissa sulassa sovussa niin menneiden vuosikymmenten amerikanraudat kuin modernit rekatkin.
Nousiainen nostaa lattialta 1960-luvun neuvostoliittolaisen Moskvitš-auton mallin.
"Moskvitš on minulle kaikkein rakkain", Nousiainen sanoo.
Vihreäkattoinen, sivuilta valkoiseksi maalattu auto on pienennös autosta, jolla Nousiainen parikymppisenä ajaa körötteli.
Autoihin Oulun Pitkäkankaan kaupunginosassa varttunut Nousiainen hurahti jo poikasena.
Yksi lapsuuden aarreaittoja oli Nousiaisten naapurissa sijainneen Nuojuan jätehuollon piha, joka jo 1950-luvun lopulla täyttyi autoista.
"Nuojuan vanha isäntä oli kova automies. Hän toi Ouluun ensimmäisen oikean säiliöauton, sekä omisti myös monia amerikanrautoja", Nousiainen muistaa.
Jäteautoa ei Nousiainen ole silti muistista vielä rakentanut. Polttoainesäiliöautoja hän on ehtinyt kuitenkin jo laudasta sekä muusta kierrätystavarasta koota.
Ensimmäinen auto, jonka Nousiainen rakensi, oli vanha 1930-luvulla Oulun sorateitä päristellyt linja-auto.
"Vanha onnikka oli ensimmäinen automalli. Sen jälkeen viimeistelin vuosimallin 1952 Chevroletin."
Automalleja Nousiainen alkoi rakentaa 2002, jolloin hän jäi sairaseläkkeelle selkärangan yläosan jäykistymisen takia.
"Hain jo poikasena lapsuudenkotiani liki sijaitsevan Proteesisäätiön proteesipajan roskiksista kipsinpalasia, joista veistelin kaikenlaista", hän sanoo.
Hitaasti sairaudesta kuntoutuessaan hän alkoi nikkaroida puusta erilaisia leluja sekä tarvekaluja.
Nousiainen uskoo, että nikkarointi edisti hänen paranemistaan.
"Pitkillä polkupyöräreissuilla hain pajalle laudanpätkiä mistä milloinkin löysin, myös puita nikkaroidessa ja sahatessa kunto nousi kohisten."
Suuren osan autoista Nousiainen on nikkaroinut joko vanhojen valokuvien tai omien muistikuviensa pohjalta.
"Vanhoissa autojen valokuvissa on usein se ongelma, että niissä seisoo auton edessä ukkolauma, joka peittää auton strategiset kohdat."
"Autojen yksityiskohtien on oltava sellaisia, joihin silmä tarttuu, ei välttämättä yksi yhteen alkuperäisen auton osien kanssa", hän painottaa.
Automalleja on tilattu jopa ulkomaille.
Nousiainen kertoo koonneensa Dubaissa asuvalle suomalaisen rakennusliikkeen omistajalle pyynnöstä vanhan Chevroletin automallin.
Uusia autoja automallimekaanikko ei enää aio rakentaa, mutta omasta isosta näyttelystä hän ei lakkaa haaveilemasta.
Nikkaroidun auton huoltokin saattaa Nousiaiselta tarvitessa joskus järjestyä.
"Olen minä joskus auton suostunut korjaamaan tai huoltamaan, jos jäljennöksen omistajan lapsi on auton leikkiessään rikkonut."
Artikkelin lähde Kaleva