Artikkelin lähde Kaleva
Carita Forsman
Jukka Leinonen kuvat
Kaleva
Oulu Hiukkavaarassa leijuu hyvä pössis. Harmaat kasarmirakennukset sulkevat sisäänsä iloisia ihmisiä, väriä ja tekemisen meininkiä - vaikka muutoin on harmaa ja hiljainen viikonloppu.
Valtakunnallinen Tuubit auki -tapahtuma on avannut satoja ateljeita viikonlopun aikana ympäri Suomen. Taidemaalariliitto täyttää tänä vuonna 85 vuotta ja haluaa kyseisellä tapahtumalla tuoda taiteilijoiden työtä tutummaksi suurelle yleisölle.
Hiukkavaarassakin ovet ovat auki, vaikka etukäteen ilmoittautuneita taiteilijoita oli vain neljä. Ja vierailijoitakin vain kourallinen.
"No, tämä on tyypillistä meille, markkinointi vähän unohtuu, vaikka itse teimme Facebook-sivutkin", myöntää kuvataiteilija Päivi Pussila.
"Tällaiset päivät ovat silti kivoja, vaikka tottahan se on, että oma tekeminen tässä hieman keskeytyy. Mutta eihän näihin ole pakko osallistua, jos on kiireinen jakso päällä", hän lisää.
Kuvataiteilija Leena Kangas näyttää nauttivan avoimien ovien ideasta.
"Minusta on hauskaa kun ihmiset tulevat meitä katsomaan. He kommentoivat ja kyselevät. Useimmiten he harmittelevat, etteivät ymmärrä jotain maalausta. Silloin kerron esimerkiksi työn taustoista, mitä silloin on tapahtunut tai mitä olin ajatellut. Siitä he pitävät", sanoo Kangas.
"Ehdottomasti tällaisia pitäisi olla enemmän ja täällä on taiteilijoiden kesken niin kiva meininki, että uskon, että jotain tällaista järjestetään myös jatkossa", hän sanoo
Samaa mieltä on kuvataiteilija Anja Kurikka K2-rakennuksen toisessa kerroksessa.
"Kyllä! Voisimme vaikka pitää yhteiset joulumyyjäiset, taulut esille, sillä käytävätilaa on vaikka kuinka paljon. Sitä paitsi täällä on niin rentoa ja leppoisaa, ettei sellaista tarvitse pakolla järjestää vaan se tulee luonnostaan", uskoo Kurikka.
Kellarikerroksen veteraanilla, taidemaalari Kirsi Tervolla on yksi hyvä idea lisää:
"Tämä olisi täydellinen paikka työhuonenäyttelyille, vaikka säännöllisesti. Eri taiteilijat kaikissa kerroksissa yhtä aikaa, tai erikseen, ja sitten esimerkiksi koululaiset voisivat ryhminä tulla tänne tutustumaan. Tulisi samalla työhuonekin siivottua", hän virnistää.
Hän on Hiukkavaaran veteraani siinä mielessä, että hän on pitänyt ateljeettaan jo vuodesta 2002.
"Silloin naapurina täällä kellarikerroksessa oli Cityseurakunta, jonka tilalle on tullut judosali. Hengelliset laulut ja gospelmeininki ovat vaihtuneet lattialta kuuluviin mätkäyksiin", hän nauraa.
Talossa pitää työhuonetta tällä hetkellä 27 taiteilijaa, välillä heitä on enemmän ja välillä vähemmän.
"Vuokra on onneksi niin kohtuullinen, parisataa euroa, että se mahdollistaa oman työhuoneen ylläpidon. On ehdottoman tärkeää, että taiteilijalla on oma pysyvä paikka, jossa voi työskennellä keskeytyksettä", hän sanoo.
Toisen kerroksen kuvataiteilija Anja Kurikka on työskennellyt Hiukkavaarassa viitisen vuotta.
"Olen viihtynyt todella hyvin, tämä ei ole kliininen paikka, joten ei tarvitse varoa tekemisiään. Muualta kaupungista on työtiloja lakkautettu, joten kysyntää olisi vieläkin enemmän. Ja mikä parasta, meissä on joukkovoimaa ja yhteisöllisyyttä, vaikka puurramme kukin omissa huoneissamme", hän sanoo.
"Ja aina voi käydä naapurilta lainaamassa vaikka ruuveja, jos omat ovat loppuneet", lisää Päivi Pussila.
"Se on hieno juttu, että tänne tulee koko ajan taiteilijoita lisää", Kurikka jatkaa, ja viittaa pitkän käytävän toiseen päähän, jossa majailee talon uusin tulokas, tekstiilitaiteilija Kaisu Heikkilä. Hän avasi tilansa syyskuun alussa.
Useimmat taiteilijat elättävät itsensä muilla töillä, pääasiassa opetustöillä. Siksi harvoilla on mahdollisuus tulla työhuoneelleen joka päivä.
"Yritän silti tulla tänne noin viitenä päivänä viikossa, opetustyöt sijoittuvat enemmän iltaan. Aloittelen joskus yhdentoista maissa, en todellakaan pakota itseäni olemaan täällä kahdeksasta neljään", kertoo Päivi Pussila.
"Vaikka tulot eivät ole niin suuret, niin omaa vapautta on paljon. Se on parasta", lisää Kirsi Tervo.
"Eikä minun enää tarvitse yksin pelätä sitä Hiukkavaaran haamuakaan - sitä valkeapukuista sotilasta, joka täällä käytävillä iltasella haahuilee", hän naurahtaa.
Artikkelin lähde Kaleva