Artikkelin lähde Kaleva
lokakuu. Ajan kristallia. Joonatan Rautiola, saksofoni. Ere
Lievonen, cembalo ja urut. Oulussa Tulindbergin salissa 28.10.
Nykymusiikkifestivaali Uuden musiikin lokakuu alkoi tällä kertaa kahden virtuoosin konsertilla.
Saksofonisti Joonatan Rautiola ja Kiimingistä lähtöisin oleva koskettimistojen taituri Ere Lievonen olivat koonneet monipuolisen ohjelman, jossa nykymusiikin seassa kuultiin myös pari todella vanhaa sävellystä.
Kokonaisuuden kiinnostavimmaksi teokseksi nousi Christian Lauban Quatre Études alttosaksofonille (1991-94).
Lauba löytää saksofonista huikean määrän hämmästyttäviä ja suorastaan käsittämättömiä sointeja ja tehoja. Lisäksi afrikkalaiset vaikutteet kuulostivat virkistävältä vaihtelulta.
Konsertin huippuhetkiin kuului myös Ere Lievosen taiturillinen esitys György Ligetin jo nykymusiikin klassikoksi laskettavasta cembalosävellyksestä Continuum (1968)
Sampsa Ertamon Imp (2012) cembalolle on humoristinen ja vikkeläliikkeinen kappale, joka historiallisessa scherzo-perinteessä on selvästi prokofjevmaisen viiston huumorin ja kevyen piruilun sukulaissielu.
Myös säveltäjänä esittäytyneen Ere Lievosen Toccata in C uruille (2006) pääsee omintakeisuudellaan irti väärin soitetun Bachin synnyttämistä väistämättömistä Stravinski-assosiaatioista ja oli neobarokkisuudessaan veikeää kuunneltavaa.
Monet nykysäveltäjät kertovat teosesittelyissään tutkivansa sävellyksessä jotain tiettyä akustista tai musiikillista ilmiötä.
Thomas Lacôten Cristal de temps sopraanosaksofonille ja uruille (2009) rakentaa sekin tällaisella tiedemiehen otteella soittimien välille yllättävänkin kiinteän symbioosin, mutta kovin kummoista emotionaalista tarttumapintaa sointitutkielma ei kuitenkaan kuulijalle anna.
Fuminori Tanadan Mysterious Morning III sopraanosaksofonille pani Rautiolan tekemään töitä otsa hiessä. Erilaisten vinkunoitten ja töräytysten perimmäinen motiivi jää kuitenkin sävellyksessä enemmän tai vähemmän hämäräksi.
Ohjelman varsinainen kuriositeetti oli ranskalaissäveltäjä Solagen Fumeux fume par fumee (n. 1400).
Teoksen savuisa nimi liittyy yhden teorian mukaan hasiksen polttoon, ja ainakin 1400-lukua ajatellen kummallisen moderni sävelkieli panee vahvasti epäilemään, että säveltäjä on tainnut pilvessä ollakin.
Hannu Hirvelä
Artikkelin lähde Kaleva