Artikkelin lähde Kaleva
Esko Aho
Jarmo Kontiainen kuvat
Kaleva
Oulu Oululaiset ovat tottuneet julkisesti vähättelemään julkisia rakennuksiaan.
Eniten ryöpytystä on saanut ydinvoimalaa muistuttava kaupunginteatteri, jota historiantajuiset arkkitehdit urheasti puolustivat ennen kuin Vänmanninsaaren kokonaisuus pilattiin lisärakennuksella.
Mitä muuta kansainvälisen oloista arkkitehtuuria täältä löytyy? Kelpaisiko 1970-lukulaista modernismia liputtava Valion kalteva meijeri Maikkulassa?
Perimätieto kertoo, että "pohjoiseurooppalaisessa meijerilehdessä Oulun meijeriä kehuttiin Euroopan parhaiten suunnitelluksi kauppanestemeijeriksi".
Sen jälkeen on maailmalla mainittu ainakin Pyhän Tuomaan kirkko ja Oulunsalon kunnantalo. Rotuaari, myös sitä pidetään onnistuneena lisänä kaupunkikuvaan.
Helsingissä asuva Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Hennu Kjisik ei suostu aliarvioimaan työpaikkakaupunkiaan.
"Jos otamme huomioon kaikki aikakaudet, Oulussa on kaupungin väkilukuun nähden huomattavan paljon korkeatasoista arkkitehtuuria, jopa kansainvälisen mittapuun mukaan. Pääkaupunkiseudun jälkeen täällä on eniten hyviä arkkitehtitoimistoja", Kjisik sanoo.
Arkkitehdeilla on Kjisikin mukaan vain rajallinen mahdollisuus vaikuttaa kaupunkiympäristön laajoihin, toiminnallisiin asioihin, vaikka havainnekuvissa kauniit ihmiset aina siemailevat kadulla martineja aurinkovarjojen alla.
"Se, mitä maan tasossa todellisuudessa tapahtuu kaupungin elävöittämiseksi, johtuu ihan muista seikoista kuin arkkitehtisuunnittelun tasosta."
Tiivistämistä suositaan kaikkialla. Oulussa uusin muoti on korkea rakentaminen, vaikka todellisuudessa sitä näkyy vasta Kaakkurin kauppakeskuksessa.
Ihmisiä yritetään houkutella kaupunkikeskustoihin asumaan. Energiaa kuluu vähemmän eikä tarvita yhtä paljon bussivuoroja.
Kjisikille korkea rakentaminen ja tehokkuus eivät ole synonyymejä. Monien tutkimusten mukaan matala ja tiivis on usein tehokkaampaa. Ihan oma kysymyksensä on se, miten korkeat talot sopivat Oulun vanhaan empire-ruutukaavaan.
Lopputulos riippuu kuitenkin aina suunnittelun laadusta. Historia ja kulttuuri taas määräävät, mikä kulloinkin näyttää ja tuntuu hyvältä.
"Useimmat arkkitehdit, kaupunkisuunnittelijat ja tavalliset ihmisetkin suuresti ihailevat New Yorkin Manhattania."
Oulun koulun jälkeen täkäläisestä arkkitehtuurista on ollut vaikea hahmottaa selkeää, omaa tyylisuuntaa.
"Keskustan kehittämisprojekteistakin tuntuu jäävän käteen lähinnä parkkipaikkalaskelmia. Kaupunkikuva jää sivuosaan."
Oulunsalon kunnantalo, joka tuli ikään kuin ottolapsena kuntaliitoksen myötä, taitaa yhä olla kaupungin kansainvälisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävin rakennus. "Hyvinkin mahdollista", Kjisik pohtii.
"Oulun koulu liittyi pitkälti kansainvälisiin trendeihin. Tyylisuunta edusti postmodernismia ja Oulun omaa regionalismia. Nekin, jotka siihen aikaan olivat ammattikunnassamme kriittisiä Oulun koulun suhteen, pitävät Oulunsalon kunnantaloa erittäin hienona esimerkkinä omasta ajanjaksostaan"
Asuntosuunnittelussa nähdään kaikkialla Suomessa ongelmana se, että rakennusfirmojen riskinottokyky on vallitsevan taloustilanteen takia alhainen.
Lennokkaillekin suunnitelmille tahtoo käydä kuin sadun hiirelle, joka kissalle takkia ompeli.
"Mielellään näkisin kekseliäämpää ja räväkämpää otetta, mutta tämähän ei koske pelkästään Oulua", arvioi Kjisik.
Oulun laita-alueiden uusimmista kerrostaloalueista ja yksittäisistä kohteista professori löytää paljon laadukasta rakentamista.
"Kastellin uudesta koulukeskuksesta tulee todennäköisesti yksi Suomen hienoimmista. Rakennus on korkeatasoisen arkkitehtikilpailun satoa."
Yksi ajan trendeistä on koristelu, jossa turvaudutaan muun muassa graafiseen betoniin, silkkipainatettuihin lasijulkisivuihin ja erilaisiin seiniä peittäviin ritilöihin.
Vielä parikymmentä vuotta sitten arkkitehdit olisivat olleet näistä turhuuksista kauhuissaan.
"Kenttä on vapaa, mikään vallitseva sääntö ei kahlitse mielikuvitusta. Ritilöillä voi peittää paljon. Ei tarvitse odottaa puiden kasvamista talon eteen."
Oululaisia keskusteluttanutta Isonkadun osittaista kattamista osuusliike Arinan yksityiseksi tilaksi Kjisik ei kannata.
"Kanadan kaupungeissa vastaavia kattamisratkaisuja on jo ryhdytty purkamaan. Siellä on kyllästytty julkisen tilan privatisointiin. Eikä joka paikkaan keskustassakaan tarvitse päästä kulkemaan yöpuku päällä."
DDR-tyylin pesubetonia ei 1970-luvulla peitelty. Sen nähtiin edustavan kestävyyttä ja jatkuvuutta. Monet Oulun arkkitehtuurin osastolla luennoitsijoina vierailleet tunnetut arkkitehdit ovatkin ihastuneet Oulun kaupunginkirjaston funktionaaliseen, Le Corbusier -tyyppiseen yksinkertaisuuteen.
"Viimeksi Ton Venhoeven Hollannista ja Paolo Brescia Italiasta olivat sitä mieltä, että kaupunginkirjasto ansaitsisi paljon enemmän kansainvälistä huomiota oman aikansa merkittävänä työnä", kertoo Hennu Kjisik.
Artikkelin lähde Kaleva