Artikkelin lähde Kaleva
Oulu Sinfonia. Valoa syksyyn. Rolf Gupta, kapellimestari. Pieter Wispelwey, sello. Madetojan salissa Oulussa 3.10.
Valoa syksyyn, vauhtia Joseph Haydniin ja Ludwig van Beethoveniin, olisi sopinut tämän konsertin motoksi.
Hollantilainen sellosolisti Pieter Wispelwey ja norjalainen kapellimestari Rolf Gupta eivät halunneet tarjota Madetojan salin yleisölle haaleata kättä viran puolesta, vaan jotain paljon aktiivisempaa ja elämyksellisempää.
Täydet pisteet heille siitä.
On kuitenkin makuasia, paraniko Beethovenin Sinfonia nro 7
Guptan käsittelyssä. Teos vaikutti toki ajankohtaisemmalta kuin perusversiona, mutta paljon siitä myös katosi vanhan maailman hienostuneisuutta.
Gupta viittoili eläväisesti vasemmalle ja oikealle kuin tuulilasinpyyhkijä myrskyssä houkutellen orkesteria iskemään ja sivaltamaan aina, kun se suinkin oli mahdollista.
Soittajat tekivät työtä käskettyä. Aksentit ja vikkelyys olivat pinnassa.
Vastavuoroisesti Allegretto-osassa tuntui kuin kapellimestarikaan ei olisi oikein tiennyt, mihin suuntaan sitä olisi pitänyt hienovaraisesti rakentaa. Samantyyppistä henkeä oli ilmennyt jo konsertin alussa Richard Wagnerin Siegfried-idyllissä.
Wispelwey tulkitsi Haydnin Sellokonserton C-duuri kamariyhtyeen kanssa ilman erillistä kapellimestaria. Oulu Sinfonian soittajat toimivat Wispelweyn kehonkieltä ja sähköistävää katsetta seuraten.
Ensimmäisen osan sävyjä kiristi solistin hakusessa ollut hienoviritys, mutta kauneusvirhe korjaantui virittämällä ennen hidasta osaa ja finaalia.
Wispelweyn syöksähtelevä ja autenttisuudesta ammentava soittotyyli teki Haydnista kiinnostavan kokemuksen, kun orkesterilaisetkin elivät kiitettävän aktiivisesti solistin mukana.
Konsertto ei tuottanut Wispelweylle teknisiä vaikeuksia, joten hänellä oli varaa syöksähtelyihin ja muihin omasta elämästä -ratkaisuihin, jotka tiivistyivät heti ensiosan persoonallisessa kadenssissa.
Esko Aho
Artikkelin lähde Kaleva