Susanna Kemppainen Kaleva
Oulu Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen johto ottaa yhteisöä rajusti ruotivan Johanna Hurtigin tuoreen tutkimuksen tulokset tosissaan.
Näin vakuutettiin torstaina Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen SRK:n tiloissa Oulussa, missä liikkeen johtoa edustavat SRK:n johtokunnan puheenjohtaja Olavi Voittonen, varapuheenjohtajat Matti Taskila ja Viljo Juntunen sekä pääsihteeri Tuomas Hänninen pitivät aiheesta tiedotustilaisuuden.
Taivaan taimet - Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta -tutkimuksen mukaan vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä ilmi tulleet seksuaaliset väkivaltatapaukset johtuvat osittain liikkeen rakenteesta, käytännöistä ja opetuksesta eli toisin sanoen liikkeellä on yhteisönä rooli väkivaltatapauksissa.
"SRK:ssa otetaan tutkimuksessa esitetyt väitteet ja johtopäätökset vakavasti. Herätysliikkeen organisaatiota, toimintatapoja ja yhteisöelämää on tarpeen jatkuvasti arvioida. On syytä käydä avointa keskustelua rakenteista, jotta mahdolliset väärät toimintatavat voidaan tunnistaa ja muuttaa oikeiksi", johto totesi tiedotustilaisuuteen laatimassaan tiedotteessa.
Viljo Juntusen mukaan hyväksikäyttöön havahtumiseen on yhteisön opetuksessa kiinnitetty paljon huomiota, mutta sitä pitäisi tehdä vieläkin enemmän. Hänen mielestään liikkeen opetuksen painopisteitä ja sisältöä voi muuttaa myös muutoin.
"Ennen ajateltiin, että kaikki synnit ovat tasa-arvoisia ja samanlaisia. Nyt on kuitenkin joitakin asioita, joista pitäisi ehkä opettaa (toisin). On olemassa synnin vakavuus tietyissä asioissa. Siitä on varmaan syytä puhua."

SRK:n johdolta on odotettu sitä, miten se reagoi arkkipiispa Kari Mäkisen toiveeseen pyytää anteeksi liikkeessä väärin kohdelluilta.
"Lasten hyvinvoinnin turvaaminen on meille sydämenasia. Olemme syvästi pahoillamme herätysliikkeen piirissä tapahtuneista rikoksista ja siitä, että uhreja on laiminlyöty. On tarpeen, että keskusyhdistys kiinnittää toiminnassaan, erityisesti perhe- ja diakoniatyössä, enemmän huomiota uhrien ja heidän läheistensä tukemiseen", se totesi tiedotteessaan.
Olavi Voittonen täsmensi tiedotustilaisuuden jälkeen Helsingin Sanomille, että "on tämä ihan reilusti liikkeen anteeksipyyntö uhreille".
SRK:n johto selitti, miten sen tietämys väkivallasta liikkeessä on kasvanut ja kuinka he nyt toimisivat tietyissä asioissa toisin, jos he olisivat aiemmin tienneet sen, mitä he nyt tietävät. Puheenjohtajisto ja pääsihteeri valottivat laaja-alaista työtä, jota liikkeessä on tehty lasten seksuaalisten hyväksikäyttötapausten paljastumisen jälkeen keväällä 2011.
Voittonen nosti esiin muun muassa sen, että liikkeen perhe- ja nuorisotyön toimintaohjelmassa vuosille 2013-2015 on opastettu ottamaan huomioon "tähän sektoriin kuuluvat lähtökohdat" esimerkiksi paikallisissa rauhanyhdistyksissä, leiritoiminnassa, rippikoulutoiminnassa ja muussa toiminnassa.
Myös liikkeen puhujia on opastettu laajalti. Heille on teroitettu SRK:n johdon käsitystä siitä, kuinka lasten hyväksikäyttö on sekä synti että rikos.
Heille on myös järjestetty koulutusta asiasta, kuten on koulutettu myös SRK:n johtokuntaa sekä rauhanyhdistysten diakonia- ja perhetyön vastuuhenkilöitä.
Tiedotustilaisuudessa kysyttiin toistuvasti johdon kantaa maallikon rippisalaisuusopetukseen. Tiedotteen mukaan ripin vastaanottajan tulee kantaa vastuu siitä, että ripittäytynyt ilmoittautuu myös viranomaisille.
"Me emme suojele pedofiilejä. Emme näe muuta vaihtoehtoa kuin sen, että joka sen tietää, hänen pitää toimia. Lapsen etu pitää katsoa ensimmäisenä", Matti Taskila sanoi.
Johdolta tiedusteltiin, pitäisikö kirkkolakia muuttaa julkisuudessa ehdotetulla tavalla niin, että lapsen hyväksikäytön tietoonsa saanut voisi murtaa rippisalaisuuden ja kertoa itse tietonsa viranomaisille.
Kysymykseen ei vastattu tiedotustilaisuudessa, jossa Tuomas Hänninen niputti kysymykset kolmen kysymyksen ryppäiksi ja jakoi puheenvuorot.
Olavi Voittonen kommentoi asiaa tiedotustilaisuuden jälkeen.
"Se on erittäin laaja kysymys, jota kannattaa tutkia. On tärkeää, että viimeistä turvapaikkaa eli rippisalaisuutta ei viedä."



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva