Artikkelin lähde Kaleva
Aimo Kajava teksti ja kuvat
Kaleva
Taivalkoski Jalavan kauppaan astuva aistii heti oven avattuaan: nyt tultiin maan erikoisimpaan ja vanhimpaan puotiin.
Ilmassa leijuu juuri paistettujen munkkien tuoksu, palavat puut rätisevät tulisijoissa, patinoituneilla hirsiseinillä on vanhoja työkaluja, kehystettyjä ruplan seteleitä ja mustavalkoisia potretteja edesmenneistä kauppiaista.
Ei ihme, että tänä vuonna 130 vuotta täyttävän taivalkoskelaisen Jalavan kauppakartanon kauppias Ari Jalava saa kuulla yhä ensivierailulle tulevilta mitä hassumpia kysymyksiä.
"Milloin tämä on ollut viimeksi kauppana? Onko tämä museo vai oikea kauppa? Voiko täältä ostaa? Kuntako sinut elättää?", Jalava nauraa kysymystulvalle.
Myytävänä hyllyillä oleva erikoisempikin tavara on. Pussihousujen, nahka- ja kumiteräsaappaiden ja sarkapuseroiden lisäksi tarjolla on kauppiaan valmistamia rottinkisauvoja ja Airi-vaimon tekemiä karamelleja, uskovaisten pastilleja.
Kaupan on myös tavanomaisia paitoja, erätarvikkeita ja kaikenlaisia arjen käyttöesineitä. Niitä käydään ostamassa ympäri maata, kuten perinneasujakin.
Ja neljännen polven kauppiaalla on tietysti kaikki kaupan. Sen sai todistaa muutama vuosi sitten varten vasten pussihousuja ostamaan tullut kirjailija Antti Tuuri.
"Silloin ei sattunut olemaan pussihousuja. Möin jalastani omat, joita olin ehtinyt pitää vain muutaman kerran."
Poikasesta asti kaupassa työskennellyt Jalava osti kaupan isältään 30 vuotta sitten. Hän on nähnyt perinteikkäissä tiloissa monenlaisia sattumuksia ja asiakkaita.
"Asiakkaat puhuttelevat täällä kauppiasta aivan eri tavalla. Keskustelu ajautuu helposti aivan muuhun kuin kaupankäyntiin. Olen sellainen höpisijä, että saatan unohtaa, mitä varten täällä olen."
Jalavassa eivät tarinat lopu, vaan eipä kauppaa heiluttele suhdanteetkaan. Kävijöistä ei pidetä kirjaa, mutta vuosittain vieraita on kymmeniä tuhansia.
Kaupassa ja kahvilassa riittää vilskettä viikon jokaisena päivänä, sillä siellä tarjoillaan päivittäin myös lounasta ja järjestetään erilaisia tilaisuuksia.
Ensi vuoden alussa kauppaa siirtyy viidennelle polvelle, kun perheen poika Mikko Jalava, 32, ryhtyy jatkamaan työtä.
Uusi yrittäjä on opiskellut historiaa Virossa Tarton yliopistossa ja valmistui maisteriksi Oulun yliopistosta.
Hänellä heräsi ajatus palata kotiseudulle jo Virossa puolikymmentä vuotta sitten. Mikko Jalava on myös ollut kesät töissä kaupassa pienestä saakka.
"Historioitsijana tällaista ei voinut jättää kesken."
Historiaa arvostavan Jalavan käden jälki on alkanut näkyä jo nyt kaupassa. Sen tiloihin vuosikymmenien aikana kerättyjä tavaroita on alettu luetteloida. Tietoja esineistä on koottu muun muassa Facebookin avulla. "Lähes tuhat esinettä on luetteloitu. Niitä on varmaan tuhansia."
Mikko Jalava on kuullut isältään ja ukiltaan myös lukuisia kauppaan liittyviä tarinoita.
"Nekin olisi hyvä tallentaa, etteivät katoa."
Tuleva kauppias on hankkinut messuilta Kööpenhaminasta harvinaisempia naisten vaatteita, koruja ja laukkuja. "Eettisesti ja ekologisesti kestäviä."
Suuria mullistuksia kauppaan ei kuitenkaan tehdä sukupolven vaihdoksen jälkeenkään. Vilkkaasti pyörivän postimyynnin rinnalle Jalava avaa myös verkkokaupan, jota ostajat ovat toivoneet.
Ympäri maailmaa postia saava Jalavan kauppa juhlii 130-vuotispäiviään 25. lokakuuta.
Artikkelin lähde Kaleva