Artikkelin lähde Kaleva
"Teatterille on aina mukava mennä", sanovat Anne Rautanen, 19, ja Miko Kontturi, 18.
Tulevana keväänä ylioppilaiksi kirjoittavat Madetojan musiikkilukion opiskelijat näyttelivät Oulun kaupunginteatterin Kätilö-näytelmässä viime keväänä ja ovat mukana myös tämän syksyn Ronja Ryövärintytär -näytelmässä.
Anne ja Miko päätyivät kaupunginteatterin näytelmiin lukion musikaalista.
"Teatterilta oli käyty katsomassa meidän musikaalia. Sen jälkeen Kätilö-näytelmän ohjaaja oli soittanut musiikinopettajille, kysynyt musikaalissa mukana olleiden nimiä ja pyytänyt oppilaita avoimeen hakuun", Anne ja Miko kertovat.
Lukuun ottamatta koulun musikaaliprojektia Annella ja Mikolla ei ollut ennestään kokemusta näyttelemisestä.
"En ollut varmaan edes nähnyt yhtään puheteatteriesitystä", Miko kertoo.
Molemmille lavalla olo ja esiintyminen oli kuitenkin musiikkiharrastuksen kautta tuttua.
Sekä Kätilössä että Ronja Ryövärintyttäressä näyttämöllä on näyttelijöiden lisäksi ammattitanssijoita.
Annen mukaan aluksi oli vaikea tottua lähikontaktiin tanssijoiden ja muiden esiintyjien kanssa.
"Näyttämöllä oma tila katoaa, tanssijat tulevat aivan iholle. Vaikeaa oli myös yhdistää fyysinen osuus ja tietty tunnetila ulkoa opeteltuihin repliikkeihin." Miko luonnehtii, että teatterin erottaa musiikista juuri ilmaisun kokonaisvaltaisuus.
Annen roolihahmo Kätilö-näytelmässä oli pieni kolttatyttö Masha. Anne kertoo, että harjoitus- ja esityskauden aikana roolihahmoon muodostui vahva tunneside.
"Mashalla on pikkutytön rooli rajussa näytelmässä, hän on raskaan ja aggressiivisen tarinan valopilkku".
Sekä Annella että Mikolla on useita pieniä rooleja Ronja Ryövärintytär -näytelmässä. Näytelmän kaksi pari kuukautta kestänyttä harjoitusjaksoa olivatkin tiiviitä.
Miko kertoo, että harjoituskaudella elämä on hektistä, eikä aikaa muulle elämälle juuri jää.
"Kun vietämme niin paljon aikaa yhdessä ja olemme samanhenkisiä, niin muista mukanaolijoista on tullut kuin toinen perhe", Anne sanoo.
Ronja Ryövärintytärtä esitetään näillä näkymin kevääseen saakka. Myös Kätilöä esitettiin noin 50 näytöstä.
Miten jokaisen esityksen voi esittää tuoreesti ja urautumatta?
"Suurimman osan ajasta olen tosi innostunut. Saan energiaa yleisöstä. Vaikka olisi huonokin päivä, niin näytökset menevät läpi adrenaliinin voimalla", Anne kertoo.
"Eikä mikään mene kahta kertaa samalla tavalla, vaan mukana on kaoottisiakin hetkiä, rekvisiitta voi olla väärässä paikassa tai vuorosanat unohtua", Miko kuvailee.
Nuorten näyttelijöiden apuna on kuitenkin joukko ammattinäyttelijöitä. Mikon ja Annen mukaan ammattilaisilla on hämmästyttävä kyky paikata esimerkiksi unohtuneita vuorosanoja tai keksiä tilalle jotain ihan uutta.
"He eivät tuomitse, jos teemme virheitä, vaan auttavat", Anne kertoo.
Annen suunnitelmissa on hakea ensi keväänä teatterikorkeakouluun, ja Miko suunnittelee musiikki-tai teatteriuraa.
Anne kertoo, että teatterivuoden kuluessa haave näyttelijän urasta on vain voimistunut.
"Unelmat voivat tulla todeksi", nuoret toteavat.
Henrika Palokangas
Artikkelin lähde Kaleva