Talo kuin koru

Merja Aakko
Mimmi Pentikäinen kuvat
Ruututiellä on monta taloa, jotka Typpi Oy:n työntekijät rakensivat alun perin 1950-60-luvuilla. Nyt Myllyojan asukkaat laajentavat ja remontoivat talojaan kukin tarpeidensa mukaan.
Harvalla talolla on kuitenkaan yhtä vaiherikas remontti takanaan kuin Elise Luokkanen-Pylvänäisen ja Yrjö Pylvänäisen kodilla.
Remontointia kaipaava koti pääsi osaaviin ja kekseliäisiin käsiin vuonna 2002, ja sen tekniikkaa ja ulkonäköä alettiin antaumuksella kohentaa. Muun muassa sähkö- ja lämmitysjärjestelmä sekä putkistot nykyaikaistettiin. Myöhemmin taloa jatkettiin Elisen ateljeeta varten pari metriä ja ulkoverhous uusittiin.
"Ensimmäinen merkki tulevasta saatiin, kun maalattiin ulkoseiniä. Elise tuli töistä ja alkoi maalata, mutta valitti jalkojen outoa väsymistä", aviomies muistaa.
Tämän jälkeen Elisen oireet voimistuivat, ja kaksi vuotta myöhemmin hänellä todettiin perinnöllinen lihassairaus. Se edellyttää esimerkiksi kävelytuen ja sähköavusteisen työtuolin käyttöä.
Nyt pariskunta päätyi ottamaan vastaan vielä yhden remonttihaasteen ja muuntamaan talon täysin esteettömäksi.
Kun talon emäntä on graafikko ja taiteilija, ja puolisokin on innostunut kodin kunnostuksesta, ei esteettömyys tarkoita tylsiä standardiratkaisuja. Koti on persoonallinen kuin korut, joita Elise suunnittelee.
Vieraan silmä virkistyy jo pihassa, jossa peltiset kukat tervehtivät iloisesti vanhojen istutusten lomassa. Lisää yllätyksiä seuraa, sillä ulkoverhous näyttää rapatulta. Seinä paljastuu kuitenkin vanerin ylijäämäpaloista kootuksi. Rosoinen pinta on saatu aikaan hiekan ja maalin sekoituksella.
Kun malttaa astella ovelle, ei juuri huomaa katoksen siroja pylväitä. Ei, ennen kuin talon väki huomauttaa, että ne on itse tehty. Myös pylväisiin asennetut minimalistiset valaisimet ovat omaa suunnittelua: "Romuliikkeen putkia ja entisiä hunajapurkkeja."
Sisustus jatkaa samaa linjaa. Valaisimet on toteutettu Elisen suunnitelman mukaan akvarellipaperista. Valkoista keittiön seinää rytmittävät hyllyt, jotka on leikattu vanhasta koulupöydästä.
"Haluamme tehdä kaiken halvalla ja niin, että muilla ei ole samanlaista. Itse teemme niin paljon kuin mahdollista", isäntä luettelee kodin kunnostuksen periaatteita.
Kauneusarvoista ei ole esteettömyyden vuoksi tingitty, paitsi ehkä yhdessä kohdassa:
"Olohuoneen oviaukkoihin olisin tahtonut pariovet", Elise toteaa.
Ongelma ratkaistiin, kun aukkoihin ripustettiin kevyet verhot rajaamaan oleskelutiloja toisistaan.
Taiteilija janoaa värejä ympärilleen, eikä sisustus ole lopullinen koskaan. "Nyt on meneillään lämpimien värien jakso", Elise kertoo. Oranssi ja punainen rytmittävät tänä syksynä muuten vaaleaa kotia.
"Vihreän ja sinisen vaiheen jälkeen kyllästyin niin, että teki pahaa katsoa keittiön entisiä vihreitä seiniä!"
Yrjö on hyvä yhteistyökumppani. "Lupaan aina, että toive toteutuu, mutta en koskaan kerro minä vuonna", hän paljastaa myhäillen.
Elisen ateljee on vieraalle unohtumaton elämys. Ruskea kivilattia ja korkeasta kapeasta ikkunasta näkyvä puutarha luovat värikkäiden taideteosten kanssa tunnelman, joka pysäyttää.



Creative Commons -lisenssi
Artikkelin lähde Kaleva