Artikkelin lähde Kaleva
3.11. saakka.
Taidemaalari Juhani Tuominen (s. 1945) maalasi ensimmäisen istanbulilaisen hautakammion Oulussa 1987. Tästä alkoi pitkällinen matka mystisen teeman parissa.
Galleria 5:ssä Oulussa nyt esillä olevissa tuoreissa teoksissaan Tuominen jatkaa historiallisten hautarakennusten ja Istanbulin tulkitsemista kaksiulotteisilla abstraktioilla.
Rovaniemeläisen kuvataiteen professorin maalaukset ja maalaukselliset kollaasit ovat kuin pieniä teossarjoja, joissa toistuu kolmion muoto, neliö, pitkä pysty- ja vaakasuorasuora viiva sekä ympyrä.
Tekniikka ja muodot ovat eräänlaisia heijastumia Istanbulista, sillä taiteilija on todennut: "Tuo kollaasien kaupunki, jossa niin monet kerrostumat muodostavat pysty- ja vaakasuoria ketjuja."
Tuomisen yksinkertaistetut ja luonnosmaiset maalaukset eivät ensisilmäyksellä tunnu tavoittavan tarunhohtoisen kaupungin, saatikka sen hiljaisten tilojen tunnelmaa.
Tuomista voisi peilata 1900-luvun alun sisäisistä kokemuksista kiinnostuneisiin abstraktivisteihin, jotka pyrkivät lähemmäs aineetonta totuutta todellisuudesta riippumattomien muotojen kautta.
Vaikka abstraktiosta näytti puuttuvan aihe, siitä ei puuttunut merkitystä.
Tuomisen ilmaisun rinnalla rovaniemeläisen Irma Annanpalon (s. 1969) maanläheiset ja konkreettiset muotoilutuotteet ovat kuin toisesta maailmasta.
Muotoilija käyttää raaka-aineinaan lähialueilla kasvanutta puuta osoittaen miten eri lajit näyttäytyvät ilmeiltään ja pinnoiltaan. Vaikka lajit ovat tunnelmaltaan erilaisia, ne ovat kuitenkin ajattomassa harmoniassa keskenään.
Puun lehdistä ja havuista valmistettu ryijytriptyykki on kuulaan herkullinen kokonaisuus.
Se, miksi juuri nämä kaksi lähtökohdiltaan hyvin erilaista ilmaisumuotoa, abstrakti maalaus ja muotoilu, kohtaavat samassa näyttelyssä, jää mysteeriksi, vähän niin kuin hautakammioiden salaperäinen tunnelma.
Terhi Peltonen
Artikkelin lähde Kaleva