Artikkelin lähde Kaleva
Jaana Skyttä
Oulu Haukiputaan Teatterikuopalta kuuluu iloinen naurun remakka.
"Täältä ei nauru lopu", hihkaisee senioriteatterilainen Reijo Elovirta.
Seurassa mukana nauraa hytkyvät puoliso Leena Elovirta, Elli Koch ja ohjaaja Raija Päkkilä. Reijo Elovirta höystää juttujaan laveasti käsiään heiluttaen. Hyväntuulisuus on suorastaan tarttuvaa.
Oulu-Opiston Kiiminkijoen osaston senioriteatterissa on yksitoista harrastelijanäyttelijää. Ennen harjoituksia porukalla on tapana nauraa niin sanotusti "löysät pois". Nyt ei ole tiedossa harjoituksia, mutta ainahan on syytä iloon - vaikka vanhasta tottumuksesta.
"Meillä on niin terapeuttinen ryhmä. Sosiaalisesti harrastus antaa todella paljon", Koch ja Elovirrat sanovat.
"Vietän aikaani Teatterikuopalla noin kymmenen tuntia viikossa. Tämä on kuin toinen koti, jonne on aina leppoisaa tulla", Reijo Elovirta sanoo.
Hän on mukana myös muissa harrastusryhmissä, jotka toimivat Teatterikuopalla.
Ei näytelmäharrastus pelkkää nauramista ole, vaan välillä se on kovaa työtä. Jos jollakin on murheita, keskustellaan vakavastikin.
"Harrastus vaatii myös sitoutumista, mutta en muista, että kukaan olisi vielä sanonut, ettei enää halua tulla", Leena Elovirta kertoo.
Senioriteatterilaiset harjoittelevat pieniä näytelmiä, joita he esittävät vanhainkodeissa, palvelutaloissa, terveysasemilla ja eläkeläisten juhlissa. Esiintymismatkoja tehdään ympäristökuntiinkin.
"Tuntuu mukavalta ilahduttaa ikäihmisiä erilaisissa tapahtumissa", Koch sanoo.
Ryhmässä itsekin vaikuttava Kirsti Hanhela on käsikirjoittanut senioriteatterille useita näytelmiä. Myös vanhoja pienoisnäytelmiä otetaan ohjelmistoon.
Tänään torstaina vanhusten viikon kunniaksi, Haukiputaan terveysasemalla esitettävä Hääyö kertoo seniori-ikäisestä pariskunnasta, jossa nainen on elänyt pitkään yksin, mutta mies avioituu neljättä kertaa. Juoneen sisältyy kolmiodraama, mutta teemaa lähestytään komedian keinoin.
Uutta näytelmää, Oi kallis kansanhuolto, harjoitellaan kovaa kyytiä.
Koch on näytellyt senioriteatterissa kymmenen vuotta, Elovirrat puolet siitä.
"Esiinnyin kansakoulun lukukausijuhlien näytelmissä aina. Kun jäin eläkkeelle, ajattelin, että nyt lähden", Koch sanoo.
"Olin jo senioriteatterissa mukana, kun Leena jäi eläkkeelle. Sanoin, että sinunkin pitää alkaa harrastamaan jotain ja toin hänet Raijan luo", Elovirta kertoo.
"Kun jää työelämästä, jättää helposti aktiivisen ajattelun. Keskittymiskykyä olisi kuitenkin treenattava koko ajan. Tämä on loistava tapa ehkäistä tai ainakin hidastaa dementiaa", Leena Elovirta sanoo.
Elovirrat treenaavat näytelmien vuorosanoja kotonakin, mutta sanovat sen olevan rankempaa kuin yksin. Toiselle kun tulee huomauteltua unohduksista helposti.
"Ensimmäinen rooliini oli miehen rooli. Hääyössä Reijo saa viimein minut, kun olen ensin asunut hänen kanssaan vierimakuussa kolme vuotta", Leena Elovirta nauraa.
Reijo Elovirta innostuu konkreettisesti näyttämään, kuinka Päkkilä aikoinaan opetti hänet kävelemään näyttämöllä oikein.
"Ensi alkuunhan korkein kynnys on uskaltaa nousta lavalle omana itsenään. Ei kävellä ujona siten, että takapuoli on koko ajan yleisöön päin", hän nauraa remahtaa.
Kaikki senioriteatterilaiset ovat saaneet esiintymisvarmuutta vuosien myötä.
"Nyt uskaltaa jo mokatakin", Leena Elovirta sanoo ja muistaa hauskan tapauksen, jossa ryhmällä oli pikkujouluesitys ja katsojia toistasataa.
"Istuimme esityksessä Reijon kanssa rinnatusten pöydän äärellä. Hän totesi, että nyt taisi jäädä jotain väliin. Toisesta suupielestäni suhautin, että suu kiinni. Jatketaan eteenpäin."
Ohjaajaansa näyttelijät kiittävät kovasti.
"Raija on topakka ja kärsivällinen. Ryhmämme vanhin jäsen on 82-vuotias ja varmasti ainoa, joka muistaa kaikki vuorosanat."
"Ryhmän lähtökohdista toimitaan. Kaikki heistä ovat aivan ihania ihmisiä", Raija Päkkilä sanoo.
Artikkelin lähde Kaleva