Artikkelin lähde Kaleva
Anna Kilponen Kaleva
Oulu "Tähän ei mene ihan neljää tuntia niin kuin Lordin puvun laittamisessa", sanoo Seppo Kuusikko sammakkopukuun loikatessaan.
Pian näkyviin ilmestyy jättiläissammakko, joka tarttuu totutusti kitaraan ja alkaa kurnuttamisen sijaan laulaa. Seppo-sammakon roolistaan Kuusikko tunnetaan etenkin Oulun seudulla.
Lastentapahtumien sammakkopukuinen viihdyttäjä on varsinaiselta ammatiltaan lastentarhanopettaja. Kasvattajan työstä hän nauttii, kunhan saa aina välillä heittäytyä vapaa-ajoillaan viihdyttäjäksi.
"Musiikki on hyvä vastapaino päiväkotityölle. Toki molemmat menevät välillä hieman limittäin, kun viihdyttäjän roolissa keikalla heitän vähän kasvatusaspektiakin mukaan", Kuusikko kertoo.
Päivätyö Kuivasjärven päiväkodissa rajoittaa keikkailua, joten sammakkomies on tyytynyt kiertelemään Oulua ja lähiseutuja. Useimmiten esiintymispaikkana on päiväkoti.
"Oulussa on satakunta päiväkotia, ja olen kiertänyt melkein ne kaikki. Muutama vuosi sitten keikan ehti heittämään ennen töihin menoa, kun päiväkodin iltavuoroon tultiin kymmeneksi aamulla. Nyt keikkailu painottuu loma-aikoihin."
Päiväkodin voi sanoa "pelastaneen" hänet insinöörin uralta. Viisi vuotta vierähti koneteekkarina. Sitten hän päätyi päiväkotiin harjoittelemaan ja tajusi, että hän on sielultaan enemmänkin jonkin sortin humanisti. Dipolomi-insinööriksi hän ei koskaan valmistunut, mutta opiskeli kahdessa vuodessa lastentarhanopettajaksi.
"Olen kuin Pekka Vennamo, ikuinen konetekniikan yo", hän vitsailee.
Keikkaa Kuusikko on tehnyt viimeiset kolmisenkymmentä vuotta pääasiassa lapsille, mutta löytyy häneltä runsaasti repertuaaria aikuisillekin.
Lastenmusiikkona hän kokee olevansa omimmillaan. Syyskuussa Kuusikolta ilmestyi kolmas lastenlevy Ollaan ystäviä.
"Lauluja olisi paljon, mutta levyntekoon menee aikaa, kun ei ole orkesteria", sanoo Kuusikko, joka myös sanoittaa ja säveltää musiikkinsa pääosin itse.
Sanapainotteista riimittelyjä ja sanaleikkejä, hän luonnehtii sanoituksiaan.
"Koen olevani enemmän sanoittaja kuin säveltäjä. Kertosäkeet eivät saa olla turhan monimutkaisia, sillä tykkään, että lapset laulavat mukana keikoilla. Muualla sanoituksessa voi olla sitten niitä kommervenkkejakin."
Sanoitukset syntyvät monesti arkisista tapahtumista, kuten siivouksesta tai vaikkapa aivastuksesta.
"Aivastus-kappale syntyi esimerkiksi niin, että päiväkodissa eräs tyttö aivasti. Siitä syntyi sanaleikki ai, ai, tuli vastus, tuli aivastus", Kuusikko kuvailee.
Päiväkotityössä musiikki saattaa jopa pelastaa tiukan tilanteen. Se paitsi rauhoittaa lasta, myös innostaa tekemään tylsempiäkin hommia. Kuusikon Siivotaan-kappale on mukana myös päiväkodin arjessa.
"Soittelin kitaraa ja lauloin, kun päiväkodin pojat keräsivät lelujaan. Kun se näytti sujuvan, lopetin soittamisen. Pojat tuumasivat heti, että ’me lopetetaan siivous, jos et jatka soittamista’."
Hän vetää myös musiikkituokion koko päiväkodin väelle kerran viikossa.
Vaikka nykyisin on tarjolla lastenmusiikkia jatsista heviin, Hevisaurus-linjoille Kuusikko ei ole halunnut lähteä, vaan hänen musiikkinsa on tyyliltään perinteisempää, hieman country-henkistä.
"Ei Hevisauruksessakaan mitään vikaa ole. Se innostanut monia poikia kuuntelemaan musiikkia."
Oululainen lastenmusiikkikenttä on laajentunut siitä, kun Kuusikko 1980-luvulla aloitti.
"Ei meitä silloin ollut juuri muita kuin Risto Järvenpää ja minä. Myöhemmin ovat tulleet Soivat Siilit, Taskumatit sun muut. Jokaiselle riittää omaa työsarkaa."
Sammakkoasussa Kuusikko on esiintynyt 1980-luvulta lähtien.
"Ensimmäinen lastenlauluni oli nimeltään Sammakkolammella. Siitä keksin, että voisin myös esiintyä Seppo-sammakkona."
Nykyisiä jumpsuiteja muistuttavan asun hänelle teki entinen anoppi vanhoista verhoista. Sama asu Kuusikolla on yhä, ja vain kerran saumoja on jouduttu vahvistamaan ompelimossa.
"Aluksi puku oli päälläni satunnaisesti, mutta sitten lapset alkoivat jo odottaa sitä."
Kuusikko arvelee olevansa ainoa sammakkoasuinen lastenmuusikko.
"Pupu- ja kissapukuisia löytyy, mutta muihin sammakkopukuisiin en ole onneksi törmännyt. Enhän minä ihan suomalaisesta sammakosta käy, sillä nehän ovat ruskeita. Vihreä sammakko on jostain Afrikasta."
Artikkelin lähde Kaleva